torstai 23. toukokuuta 2013

Hierojaa, hössötystä ja ties mitä

Oi mulla on niin paljon asiaa, onneksi tätä blogitilaa on ilmeisesti äärettömästi.

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierotuttamassa jalat ja taisi olla aika onnistunut reissu. Askel pidentyi ja keventyi hurjasti. Nyt yritän pitää jalat tuon verran auki mitä niitä yhdellä kerralla saatiin, näin lähellä kisoja niitä ei edes voinut availla kunnolla vaan ennemminkin jonkinlaista ensiapua sain. Täytyy kokeilla sitten muutaman viikon päästä uudestaan

Olen pyrkinyt syömään tällä viikolla mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti mutta pää ei yksinkertaisesti anna periksi ruoka-ajatuksille. Ensin odotin hierontaa kauhunsekaisin tuntein, nyt on mennyt muutama päivä suunnitellen kisoja edeltävää treeniä (toki en ole itsenäisesti suunnitellut koska en tiedä mistään mitään), tänään aloin myös miettimään kisojen jälkeistä treeniä ja miten se tulee menemään. Tällä hetkellä luulisin että pari kk menee tehdessä kevyttä treeniä ja paljon aerobista ja järjetön määrä rasvaa pois. Onneksi tuntuu siltä että mun motivaatio aerobiseen treeniin on saanut pienen sykäyksen parempaan suuntaan. Ennen ajattelin että voin vaan treenailla täysillä kuntosalilla koko ajan ja sumplia syömisiä niin että paino tippuu, nyt ymmärrän että ei se ihan niin tule menemään ja se painonpudotushan tässä oli pääasia. Odotan sellaisia lenkkejä tulikuumassa ilmassa, huppari päällä ja sykkeet sopivasti niin että hengitys kulkee mukavasti. Mulle ei sovi kevyt köpöttely viileässä aamuilmassa lintujen laulaessa. Toki lempihetki lenkeille on aamulla kun muut nukkuu mutta siihen on saatava se inhoelementti mukaan tai lenkistä ei tule nautintoa jälkikäteen. Kyllä päässäni viiraa..

Tänään pääsen taas ohjaamaan salille, ohjattava osaa onneksi varautua siihen että raskaat treenit on tulossa ja sitä hän toivoikin. Toivottavasti oma kevyen treenin aikakauden tuska taas helpottaa sillä että saan laittaa jonkun muun tekemään kovaa treeniä.

Huomenna lähden sinne odotettuun voimavalmennusseminaariin jonka jälkeen olen toivottavasti vähän fiksumpi, omien kokeiluiden suhteen olen jo menettänyt toivoni, teen aina kaiken ensin oman pään mukaan ja kun huomaan että siitä ei tule mitään voin kokeilla muiden neuvoja. Onneksi nykyään alan jo luottamaan ihmisiin sen verran että tiettyjen ihmisten ohjeita saatan noudattaa ilman sekoiluita, tai no ainakin pienemmän sekoilun jälkeen. Olen muuten myös päässyt sellaiseen tilanteeseen että siinä missä ennen aina käytin paljon aikaa ihmisten tarkkailuun ennen kuin pystyin luottamaan niin nykyään pyrin luottamaan ihmisiin nopeammin ja katsomaan mitä tapahtuu, saa nähdä koska tulee ensimmäisen kerran kakkaa niskaan. Ongelmaksi tässä on ehkä tulossa sellainen asia että olen tottunut asioimaan ihmisten kanssa joille voi puhua suoraan mitä ajattelee mutta se ei taida ihan aina toimia. Outoa sinänsä että tähän koko projektiin kuuluu myös sosiaalisia puolia. Mikä on minun paikka kaveriporukassa lopulta, minkälainen ihminen musta tulee kun rasva kuoriutuu. Matkan varrella olen toki miettinyt samoja asioita aikaisemminkin mutta ennen olen ollut vakuuttunut siitä että en muutu ihmisenä, se ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa, olen muuttunut jo nyt. Ennen olin ennemmin hiljaa ja seurailin, nykyään puhun enkä ajattele mitä hölisen (okei tämä piirre on ollut nähtävissä jo aikaisemmin), nykyään jos joku asia pitää hoitaa hoidan sen, käyn juttelemassa tuntemattomille ihmisille kun hoidan tulevia asioita enkä häpeile itseäni tai kokoani vaikka olenkin edelleen isompi kuin suurinosa ihmisistä. Tähän muutokseen yksi suurimmista tekijöistä on ollut ehkä yhden maailman viisaimmista naisista (Katarina Tunturi) neuvot. Ennen mietin koko ajan mitä muut minusta ajattelee, nykyään ajattelen että muilla on liian kiire ajatella mitä muut heistä ajattelevat, ei niillä ole oikeasti aikaa arvostella mua kokoajan päässään. Oikeastaan lähes kaikki asiat ja ajatukset jotka ovat mulle nykyään tärkeitä ja joiden mukaan etenen on aika pitkälti Katarinan neuvojen tuotosta, aika hurjaa ajatella että yksi ihminen on saanut mun päähän jäämään niin monta "välähdystä" tai oivallusta vaikka kyllä mä olen päätä paukuttanut seinään sieltäkin suunnalta tulleiden ohjeiden kanssa.  Kylläpä lähti ajatus taas liitämään mutta pakko tämä oli saada ulos ihan sen takia että oon sattumalta löytänyt tuon ihmenaisen ja olen siitä niin onnellinen vieläkin vaikka mulla on jo uudet kuviot ja ehkä siksi että edelleen haaveilen vielä yhteisistä treeneistä joskus tulevaisuudessa.

Tulevaisuuden juttuja:

Laskin että sm-kisoihin on 9 kokonaista päivää. APUA!
Lupaan täten teille kaikille että kunhan olen palautunut kisoista harrastan joka aamu kahden kuukauden ajan  vähintään tunnin aerobista tyhjällä vatsalla. Aion pitää asiasta myös kovaa meteliä ja valitusta täällä, ehkä hommaan jopa aamukamman..






4 kommenttia:

  1. On oikeastaan pakollista, että painonpudotus ja elämäntapojen muutos muuttaa ihmistä. Se tekee sitä ylättävän paljon. Etenkin, jos aikoo muuttaa asioita pysyvästi.

    Vaatii ihan eri asioita ihmiseltä pysyä jatkuvasti hoikkana ja liikunnallisena kuin, että palaisi niihin samoihin vanhoihin tapoihin laihduttelun jälkeen, syöden mitä sattuu ja nauliutuen takaisin sohvannurkkaan. Itseään on tutkiskeltava ja tutustuttava kunnolla minäänsä. Että tietää, millaista elämää haluaa oikeasti elää jatkossa ja mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.

    Oma elämäntaparemppani n. 10 vuotta sitten muutti minua niin paljon, että tajusin olevani naimisissa väärän ihmisen kanssa. Huomasin, että olin elänyt ex:n kanssa elämää, jota en oikeasti tahtonut elää. Se elämä oli enemmän hänen kuin minun elämäni. Olen monta kertaa miettynyt, että olisko tuo ero voitu välttää, mutta en usko. Ennenmmin tai myöhemmin se ero olisi kuitenkin tullut.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että mulla pysyy mies mutta muuten kaikki muutokset käy :D

      Poista
  2. Kultaseni, aamuisin tyhjällä vatsalla ei kannata aamulla treenata kuin se 20-30 minsaa, muu on turhaa. Se antaa sykäyksen vauhdikkaanpaan aineenvaihduntaan koko päiväksi. :)

    Mutta olen kyllä tosi iloinen ja onnellinen sun puolesta! Jatka samaa rataa ja ehkä me lähdetään tosiaan juoksemaan yhdessä aivan pian. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sillä kalorinkulutuksellista hyötyä :D Ja ei en ala harjoittelemaan juoksemista juoksemisen tai lenkkeilyn takia :D

      Poista