sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ph-mittauksia ja elämää

Heippa taas tauon jälkeen. Olen käyttänyt bloggailutauon hyvin hyväkseni ja selvitellyt asioita jotka kaipaavat selvitystä. Kävin hierojan innoittamana juttelemassa erään ihmisen kanssa ruokavalioista ja sainkin paljon uutta tietoa jonka pohjalta olen mittaillut ph-arvoja. Arvojen pitäisi olla neutraalit (7) ja vajaan viikon sisällä mitatut arvot ovat olleet kaikki välillä 5.6-6.8 eli liian happamia. Ruokavaliossa tulee siis jatkossa huomioitua että tulee syötyä vähemmän happamia ja enemmän emäksisiä ruokia. Mulla näyttäisi vaikuttavan paljon positiiviseen suuntaan se että olen vähentänyt lihansyöntiä joka on jo pitkän aikaan ollut muutenkin vähän epämieluisaa. Toivottava lopputulos olisi se että ikuiset lihaskivut ja ärtymys alkaisivat helpottaa.

Polvi on jo parempi, kiitos sen hierojan joka ymmärsi syyn tulevan kireistä etureiden lihaksista ja joka on avannut niitä lihaksia (erittäin kamalan kivuliasta ja pelottavaa) ja esimerkeillä saanut mut tajuamaan mikä siellä on vikana ja millaista ääntä polvesta ei saa kuulua ja lopuksi vielä sen mistä se ääni johtuu. Tieto voi näköjään loppupeleissä löytyä yllättävältäkin taholta. Nyt mulla on lajitreenit ja kovat salitreenit pannassa loppuvuoden ja keskityn harjoittamaan aerobista kuntoa uinnin ja pyöräilyn voimin.

Painontiputus on erittäin haastavassa vaiheessa, nyt saan sitten korjailla niitä vaurioita joita olen onnistunut tekemään liian pienillä kalorimäärillä (ja olen kuitenkin aina pysytellyt 1500-2000kcal ruokavalioissa). Kroppa kerää kaiken mistä ikinä saa kiinni ja vaatii älyttömästi pitkäjänteisyyttä pysyä vähän korkeammissa kaloreissa ja ajatella että teen tätä sen takia että saan elimistön toimimaan niinkuin pitäisi. En puhuisi niinkään säästöliekistä mutta jokainen dieetti on ollut aina vain alemmilla ja alemmilla kalorimäärillä ja suuremmalla liikuntamäärällä, elimistö on vähentänyt kulusta minimiin ja lisännyt rasvan varastointia. Lopulta olisin saattanut olla tilanteessa jossa 1200kcal on sellainen ylläpitokalorimäärä koko loppuelämäni ja laihdutuskalorit huomattavasti alemmat, elimistö ei tuollaisessa tilanteessa pysty toimimaan kunnolla ja liikkumisesta tulee vaikeaa, ajatukset eivät toimi kunnolla, tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita jää uupumaan jnejne. Listaa voisi jatkaa ikuisuuden ja olen toki ollut tietoinen asiasta, en vain ole hyäkvynyt sitä omalle kohdalle.

Tästä päästäänkin aiheeseen jota aloin tänään pohtimaan. Nyt on paras festariaika, parhaat rantakelit ja ihmiset viettävät paljon aikaa ystävien kanssa ulkona, mulle kuitenkin iski tajuntaan se että en ole edes teini-iässä pystynyt nauttimaan kesästä ja niistä asioista joista ihmiset yleensä nauttivat. Takaraivossa on kokoajan takonut ajatus siitä että olo ei ole mukava vähissä vaatteissa ihmispaljoudessa. Kuinka paljon olenkaan menettänyt sillä etten ole ikinä voinut lähteä festareille, uimarannalle tai vaikka baareihin ystävien kanssa tuntien oloani mukavaksi. Jonkinlainen kolmenkympin kriisi ilmeisesti alkaa iskemään mutta ymmärsin että minulla on vain tämä yksi elämä jota voin elää ja olen tuhlannut siitä jo aivan liian pitkään taistellen painon kanssa. Toisaalta pystyn tälläkin hetkellä olemaan tyytyväinen itseeni mutta ylipaino on vähän niinkuin likainen ullakkokomero, sitä ei välttämättä ajattele taukoamatta mutta sen tiedostaa koko ajan jossain mielen perukoilla eikä siltä saa hetken rauhaa. Ei kait kukaan halua elää koko elämäänsä niin ja minä olen tuhlannut siihen jo ainakin 17 vuotta! Toisaalta mietin myös sitä että tulenko ikinä saamaan rauhaa siltä pieneltä ääneltä ja epävarmuudelta päässäni, tavoitteet ovat sen verran korkealla etten tiedä onko minusta siihen tai voinko olla tyytyväinen vähempään.

5 kommenttia:

  1. Oli pakko tulla kommentoimaan, itsekin tässä painin painoasioiden kanssa ja kirjoituksesi kuulosti niin samanlaiselta touhulta mitä itse olen tässä tehnyt (tosin olen vetänyt vielä pienemmillä kaloreilla). Aloitin 117kg ja tuossa 105kg tienoilla aloitin sitten tosi pienillä kaloreilla elämisen (1100-1400kcl) ja aloitin kunnon liikuntarääkin ja harrastin liikuntaa 8-10h viikossa. Yhtäkkiä painon lasku tyssäsi melkein kokonaan, sain alas vain 200-500g viikossa mikä tuntui aivan naurettavalta määrältä verrattuna siihen, miten vähän söin ja paljon treenasin. Kaikki hokivat, että syö enemmän ja liiku vähemmän mutta ei. Kun on lapsesta asti hoettu, että kun liikut paljon ja syöt vähän niin kyllä laihtuu. Nyt olen päässyt alle 90kg ja vasta alkanut tajuta, että ei tällainen rääkki vain tule toimimaan pidemmän päälle. Joten liikuntaa vähemmälle ja kaloreita suuremmaksi. Tämän myötä laihdun viime viikolla 2.9kg!!! Suurin määrä viikossa koko laihdutusaikana (7-8kk).

    Jotenkin vain meille lihaville toitotetaan joka paikassa, että se 1200kcl per päivä ja runsaasti liikuntaa on hyvä ja terveellinen tapa laihduttaa... En voi käsittää, miten moisia suosituksia nykään enää edes terkkareissa sun muualla annetaan. Nyt vain toivon, että painoni jatkaa sitä putoamistaan ainakin vielä yhden 10 kilon verran :P

    Tsemppiä myös sinulle! Aivan mahtavia saavutuksia olet kyllä jo saanutkin! Nuo kuvat etenkin kertoo ihan mieletöntä tarinaa. Olet aikamoinen supernainen :)

    Jos kiinnostaa, niin täällä voi käydä katsomassa meikäläisen taistelua läskejä vastaan
    http://sairaskauniselama.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että olet taas askeleen lähempänä tulevaisuutta. Tiedät kyllä kuka lähtee sun kanssa mielellään kävelemään, pyöräilemään tai uimaan ihan milloin vain jos seuraa kaipaat. Tosin nyt mulla on vissiin marssimurtuma mut kunhan se paranee niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin odottelen että uimahallit aukeaa (en pääse maauimalan portaita alas ton koiven kanssa). Kävelytkin on pannassa mutta pyörälenkille vois lähteä :) (tai sit tylsästi kahvillekkin kun ei olla nähty aikoihin)

      Poista
    2. Kahvikin kelpaa, tai vaikkapa muksujen kanssa perhepuistoon? :) Mulla on täällä nyt kesälomanvietossa 12-vuotias siskonpoikakin ja aktiviteetit kiinnostaisi kyllä. :) Soittele kun ehdit! :)

      Poista
    3. Kahvikin kelpaa, tai vaikkapa muksujen kanssa perhepuistoon? :) Mulla on täällä nyt kesälomanvietossa 12-vuotias siskonpoikakin ja aktiviteetit kiinnostaisi kyllä. :) Soittele kun ehdit! :)

      Poista