maanantai 21. lokakuuta 2013

12 tunnin yöunet takana ja olo on ihan mahtava! Viimeviikko meni parannellessa vatsatautia, taudista parantuminen kestikin yllättävän pitkään kunnes tajusin että vaikka syömiset olivat kunnossa niin juominen ja lisäravinteet olivat unohtuneet. Yöt meni potiessa lihaskramppeja ja vatsa näytti viikonloppuna siltä että olisin ollut raskaana. Pienin säätö ja olo ja mieli on taas oikealla raiteella, tuo olotila onkin paljon pienemmänstä kiinni kuin kuvittelin. Ennen ajattelin että pieni kireys, lihaskrampit ja väsynyt olo kuuluu jollain tavalla hommaan mutta selkeästi ei. Tosin en ole käynyt vaa´alla aikoihin (lapset ovat ryövänneet patterit ja sählä kun olen en ole saanut laitettua niitä takaisin ennen aamupalaa).

Olen koko viikon aamuvuorossa ja sekin on ihanaa, ehdin treenaamaan hyvin ilman sen kummempia aikataulutuksia ja ihmettelyitä, lisäksi pääsen salille aamuisin koska olen pakko-optimisoitsija ja aamuisin kehityksen pitäisi olla tehokkainta.

Aamua myös piristi tällainen, mun työkaverit on niiiiiin ihania <3 Onneksi tikkarit ei kuulu herkkuihini niin tuo kettuilu mun ruokavaliosta ei ota niin päähän (itsehän en koskaan kettuile työkavereille lähigrillin makkaraperuinoista :D)


Mulle pitäisi tänään tulla uusia vaatteita, saa nähdä ovatko sopivia kun kokoluokat ovat aika pieniä mutta jos ovat pieniä niin saan pitkästä aikaa tavoitevaatteita. Kuvailen niitä vaikka illemmalla jos saan paketin. Tällä viikolla meille tulee myös uusia kalusteita ja pääsemme laittamaan kotia mieluisammaksi. Pienimmätkin elämänhallinan negatiiviset asiat vaikuttavat painonpudotukseen mulla todella paljon, jos kellarikomero on sekaisin niin se painaa jossain mielen sopukoissa eikä kaikki siis ole niinkuin pitäisi ja sellainen pieni stressinsiemen kytee mielessä, toivon siis että sisustusoperaation jälkeen saan kotiin liittyvät stressitekijät pois ja urakan uudelle tasolle.

Tähän liittyen olen pohtinut tapausta jossa meille kerrottiin koulussa ja jossa voi olla pohdittavaa muillekkin. Erään lapsen vanhempi oli yrittänyt laihduttaa moneen kertaan siinä onnistumatta kunnes lapsi oli sairastunut niin että tarvitsi vanhemmaltaan elinsiirtoapua. Vanhempi onnistui laihduttamaan tämän voimalla helposti kaiken ylimääräisen. Onko kyse siis aikaisemmin ollut siitä että vanhempi ei ihan oikeasti ole halunnut laihtua?

1 kommentti:

  1. Niin. Minäkin raskaana saadessani raskausdiabetes-diagnoosin laihduin nopeasti monta kiloa. En tiedä, oliko siinä kysymys myös siitä loppujen lopuksi että virallinen diabetes-ruokavalio vaan toimi minulla. Nyt kun yritän näillä gofatgo-tyyppisillä hiilarit kuriin- dieeteillä niin ei toimi millään. Tai sitten onvaan joku henkinen lukko ja raskaanaollessa se sitten vaan loksahti auki.

    VastaaPoista