sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ihanat 10 tunnin yöunet takana ja vielä ihanammat treenit edessä. En ole aiemmin uskaltanut kertoa asiasta tarkemmin mutta nyt varmaan uskallan. Eli pääsin siis Optimal performancen valmennukseen ja ennenkaikkea sain aivan mahtavan treeniohjelman Heikiltä, kyllä huomaa että Heikki tietää mitä tekee ja ongelmakohdat tuli selkeästi huomioitua. Tulevaisuudessa toivottavasti pystyy siis treenailemaan helposti ympäri vuoden ilman ihmeellisiä treenitaukoja. Ravintovalmennuksen taas hoitaa Tytti, tästä olin kyllä vähän kauhuissani koska olen fanitellut Tytin blogia/kokkailuja niin pitkään mutta siihen tässä on näköjään totuttava että kokoajan tapaa ihmisiä jotka ovat toimineet esikuvina ja inspiraation lähteenä. Tällaisissa asioissa ja tällaisina hetkinä sitä muistaa kuinka kaukana on siitä millaista oli alussa. Harmaita sateisia aamuja ja kloorilta haisevaa uimahallia, väsymystä ja epätoivoa. Nyt elämä on paljon värikkäämpää ja vähemmän väsynyttä ja jaksan työskennellä enemmän haaveiden eteen.

Haaveista puheenollen, mulla on enää teoriakoe jäljellä ja sen jälkeen olen ihan oikea Personal trainer, toivottavasti mahdollisimman lähellä tammikuuta oma kunto ja ulkonäkö on sellainen että voin alkaa tehdä töitä kunnolla, suunnitteilla on toki jo paljon lisää lisäkoulutuksia joissa on aivan ehdottomasti käytävä, nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa, onneksi nykyään tiedonnälkä eikä vain fyysinen nälkä. Perjantaina suoritin siis näyttökokeen josta sain ihanaa palautetta "Heti kun pääsit tankoon käsiksi huomasi että olet omalla vahvuusalueella ja kaikki jännitys katosi" näin se menee ihan tosielämässäkin, kun pääsen salille koko mieli ja keho rentoutuu ja kun pääsen tankoon käsiksi kaikki muu unohtuu ja saan elää hetken ihan omassa kuplassani jossa on vain minä, tanko ja keskittyminen linjoihin ja tekniikkaan. Palautetta sain myös siitä että olin erittäin perusteellinen tekniikan ohjauksen suhteen, sekin on ihan totta, kun Katarina aikoinaan opetti mut katsomaan itseäni peilistä koko liikkeen ajan niin olen sen jälkeen jokusen tunnin tuijottanut itseäni peilistä ja puuttunut pienimpiinkin virheisiin ja samaa tekniikkaa tulen käyttämään jatkossa mahdollisten ohjattavien kanssa ja mun harjoitusasiakas onkin saanut tuntea nahoissaan liikepuhtausnatsismin.

Tällä viikolla kävin muuten shoppailemassa, olen kammonnut vaatekauppoja jo pitkään mutta uskaltauduin niihin työkaverin kanssa eikä ahdistanut yhtään. Ostin kolme paitaa GT:stä, kaikki taisi olla kokoa xl, Vilasta yhden yhden koon paidan ja toisen kokoa l-xl, Lisäksi löysin Reebookin treenihousut kokoa L ja Beaversin paidan kokoa xl. Aika hurjaa, en edes tiedä monta äksää vaatteissani olisi ollut kolme vuotta sitten. Silloin kuitenkin käytin vaatteita jotka olivat noin kokoa 56-58, nyt suurinosa on kokoa 44-46 toivottavasti lopulta sopiva koko tulee olemaan noin 38 mutta koko ajan joutuu kyllä varmasti tekemään enemmän töitä. Voisin illalla yrittää ottaa treeneistä ja vaatteista kuvia niin saan jotain muutakin kuin pelkkää lörpöttelyä tänne. Huomenna saan verikokeiden tuloksen enkä meinaa pysyä pöksyissäni, jännittää kamalasti millainen tuomio sieltä tulee.

3 kommenttia:

  1. Aivan mahtavaa Ida! Sun matka tässä painonhallinnan ja ravinnon ja terveyden "suossa" on kyllä niin monta mutkaa koukannut, että voisit kirjoittaa kirjankin aiheesta. Mutta tosi hyvä että loksahtelee palaset paikoilleen. :)

    Ps. Hyvästelin eilen mun kuntosaliohjelman, oisko se uusi jo valmis...? :)

    VastaaPoista
  2. Joo, täytyy sanoa että viimeinen 6kk on ollut kyllä täyttä taistelua eikä luovuttaminen oluut kovin kaukana. Toisaalta kaikki kokemus on plussaa tulevaisuutta ajatellen ja ehkä joku muu ei joudu kiertämään kaikkia ongelmia läpi :)

    Teen sen tänään (eiks se niin ollu että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?) viimeistään sitten viimeistelen töiden jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Ida sä oot mun motivaattori, mut kyl sä sen tiesinkin! <3 Upeeta!

    VastaaPoista