Halkaisin siis kurpitsan, pistin päälle valkosipulia, korianteritahnaa, suolaa, chiliä, kaffirlimelehteä ja viherpippuria. Sit uuniin 30min ajaksi 175 astetta. Seuraavaksi sisältö tehosekoittimeen ja sinne kaveriksi sipuli, 2 herkkisientä, 1/2 punainen parika, öljyä, lisää samoja mausteita ja hiukan laktoositonta maitoa (varmaan kookosmaito olis paras). Sekasin ja NAM! Luulisin että tuo kurpitsa vastaa ravintoarvoiltaan bataattia eli minä saisin syödä vaan treenien jälkeen.Treeneistä tuli mieleen että treenikielto on tänään ohi! Täytyy kyllä hiukan tutkiskella tuon niskan tilaa ja miettiä lähteäkkö vaiko ei. Tai sitten tosiaan pidän sen penkkimaratonin. Täytynee myös sanoa että anteeksi jo valmiiksi sillä tämän kertainen postaus tulee luultavasti olemaan tavallista vaikeampi ymmärtää ja lukea sillä keskittymiskyky 0 ja hyppelen katselemassa kaikenlaista treeni ja ruokavaliovinkkiä tässä samalla.
Monessa eri paikassa on lähiaikoina ollut puhetta jumittamisesta, siis siitä kun paino jumittaa vaikka tekee kaiken oikein. Itse olen asiaa pohdiskellut jo useamman vuoden ja olen tullut siihen lopputulokseen että syitä on paljon ja tilanteessa on vain ensin keksittävä mistä jumitus johtuu ja tehdä toimintasuunnitelma sen mukaan.
Ensimmäiset jumit joita laihduttaessa kohtaa ovat mielestäni yleisimmin psyykkisiä. Tulee vastaan joku painoraja jota on odottanut paljon (näissä tilanteissa itse jotenkin tiedostamatta höllään hiukan ruokavaliossa ja kuvittelen toimivani oikein), yleensä tässä tilanteessa stressi iskee mukaan kuvioihin ja paino saattaa jopa hiukan nousta. "Kaiken olen tehnyt oikein ja silti paino ei tipu", silloin pitää ottaa itseään tiukemmin niskasta kiinni ja päästä sen rajan yli, jos siis kyseessä on ollut tiedostamaton höllääminen (pieni ylimääräinen napostelu, ateriakoon kasvaminen jnejne). Kyse voi olla myös fyysisestä reaktiosta, kroppa on huomannut mitä tapahtuu ja yrittää huijata sinut takaisin vanhoille teille. Näkisin niin että elimistön tavoitteena on kerätä vararavintoa (jäänne muinaisilta ajoilta) ja jossain iskee jarru päälle kun elimistö huomaa menettävänsä voimavaroja. Tässä tilanteessa ylensää pyrin vetämään henkeä erittäin syvään, rauhoittumaan ja laskemaan sataan. Tämä tilanne vaatii pitkäjänteisyyttä ja mielenhallintaa, on hyväksyttävä että toisinaa jumitetaan ja sille ei voi mitään. Jossain vaiheessa jumi purkautuu ja sitä aikaa on vain odotettava ja ruokavaliota on jatkettava ilman sen suurempaa ajatustoimintaa.
Jumeista ja "repsahduksista" viekkain ja inhottavin on "Olen saavuttanut tavoitteeni" hölläys. Eli pääset yli välitavoitteen ja "palkitset" itsesi herkuttelupäivällä, seuraavana päivänä paino on noussut, fiilikset ehkä hiukan matalalla ja kierre on valmiina pitää lohduttautua syömällä jotain hyvää. Näissä tilanteissa auttaa vain erittäin raju väliintulo. Kaikki herkut roskikseen, kloriittia päälle ja vihanneksia naamaan samantien. Yleensä tässä tilanteessa tekee mieli ahmia ja olen antanut itselleni silloin luvan siihen, ahmin porkkanoita, tomaattia, salaattia koska tiedän että ilman ahmimista löydän itseni kuolaamasta zombimaisessa mielentilassa irtokarkkihyllyn edessä. Tämä on myös vaarallisin tilanne, pikaiset hetken mielijohteessa tehdyt päätökset johtavat yleensä täysin päättömään ahmimiskierteeseen.
Laihtumisen jatkuessa jumi voi tottakai johtua myös siitä että energiantarve pienenee elopainon vähentyessä, tähän tilanteeseen reseptinä on LIIKUNTA, liikkumalla kuluttaa enemmän, liikunta myös parhaassa tapauksessa lisää lihasmassaa jonka ansiosta kulutus nousee. Kovin monelle en usko tässä tapauksessa olevan hyötyä kalorimäärän laskemisesta, se on lähes aina huono reitti. Erikoistilanteena voisi mainita sen jos joku on päättänyt aloittaa rauhallisesti ja vähentää kalorimäärää pikkuhiljaa. Eli on esimerkiksi alottanut elämäntaparemontin vaikka syömällä 3000-4000kcal entisen 5000kcal sijaan.
Sitten päästään mielestäni vaikeimpaan tilanteeseen ja tästä on sanottava että minulla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä tietoa asiasta, vain omakohtaista kokemusta oman kehontuntemuksen myötä. Eli kilpirauhanen jonka toiminta voi laiskistua ajanmyötä. Uskoisin että minulle on käynyt näin viimeisen vuoden aikana. Oireina on ollut kilpirauhasen turpoaminen, hiustenlähtö. huonokuntoiset kynnet, väsymys, hikoilun loppuminen, alhainen syke ja alhainen verenpaine. Kroppa käy jotenkin hidastetusti mutta mielestäni kyse ei ole kilpirauhasen vajaatoiminnasta vaan tilasta josta pääsee voitolle ruokavalion ja ehkä muutaman "poppaskonstin" avulla. Tottakai on myös olemassa sairaus nimeltä kilpirauhasen vajaatoiminta mutta laskisin nämä kaksi aivan eri asioiksi ja näkisin että kilpirauhasen laiskistuminen olisi lähempänä sitä iankaikkisesti mainostettua "säästöliekkiä". Itse olen saanut kilpirauhasen turvotuksen ja monet oireet pois ainakin toistaiseksi (en uskalla vielä riemuita jos tulevatkin takaisin) jättämällä pois gluteiinin ja laktoosin. Käytän myös jodia (Kelpin pitäisi myös auttaa) ja sinkkiä. Ehkä myös jäsenkorjaajasta on ollut hyötyä asiassa sillä kroppa lähti käyntiin pari viikkoa ensimmäisen jäsenkorjaajakerran jälkeen. Tähän asiaan liittyy todella paljon kaikkea muuta aina autoimmuunisairaudesta lähtien ja jos aihe kiinnostaa niin suosittelen tutustumaan Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino kirjaan ja blogiin.
