keskiviikko 29. elokuuta 2012

Suursiivouksen keskeltä päivää vain kaikille! Kiitos kahden pikku apulaisen, siivous sujuu erittäin hitaasti ja pinna on kireällä. Jos jotain hyvää haluaa tilanteesta etsiä niin tuleepahan hikoiltua pidempi aika kuin jos saisi siivota ihan rauhassa (koskahan sekin ihme olisi tapahtunut), mutta se siivoiluista ja asiaan.

Eilen olin nyrkkeilemässä ja sinne mennessä pää ja kroppa olivat täynnä sellaista turhautunutta energiaa, en olisi edes halunnut mennä mutta onneksi tunteja ei voi perua lyhyellä varoitusajalla. Treeni oli ehkä paras ikinä! Kunnon hikoilua ja rääkkiä. Asiaa auttoi se että parini yllytti kokoajan lyömään lujempaa kun yleensä joudun vähän varomaan voimien kanssa. Tietenkin tämä toimi myös niin että kun parilla oli paljon voimaa niin lyöntien vastaanotto kulutti enemmän energiaa kuin yleensä. Jokatapauksessa lopputulos oli erittäin hikinen, väsynyt ja onnellinen. Tänään olen onnellinen koska huomasin uuden edistyaskeleen, todella tärkeän sellaisen. Olkapäiden lihakset alkavat erottumaan!!! tai onhan siellä jotain näkynyt jo jonkin aikaa mutta nyt luut tuntuvat ihan pinnassa, olkalihakset näkyvät, olkalihaksen ja ojentajalihaksen välinen raja näkyy tietyssä asennossa mutta varsinkin olkalihas alkaa olemaan aika massiivinen. Tuossa vielä kuva, eli tuo deltoid on se selkein lihas.


Näiden lisäksi myös selän lihakset tuosta selkärangan molemilta puolilta näkyvät. Selän lihakset ovatkin sen verran sekalainen sakki että olettaisin näkyvien lihasten olevan nuo tuossa alapuolella mutta en mene takuuseen.


Tässä tulikin samalla päivän anatomian opinnot. Minulla selkeästi eniten treeneissä on kehittyneet selän ja olkapäiden lihakset, varsinkaan selässä niitä ei ennen tuntunut olevan ollenkaan ja nyt pystyn jännittämällä näkemään eri lihasten liikkeet eri puolilla selkää. Ehkä kyse on osittain siitä että tuo rasva tuntuu kaikkoavan ensin olkapäistä, ja yläselästä ja siksi siellä näkyy eniten muutosta. En millään malttaisi odottaa kovan työn tulosten näkemistä ihan lihasten tasolla. Haluan niin kovasti nähdä mitä kaikkea olen saanut aikaiseksi tuolla kaiken rasvan alla. 

Tästä innostuneena päätin että tänään saa olla vuorossa jalkapäivä, suunnittelin että voisin kokeilla jotain tämän tyylistä koska tässä on jo paljon sellaista mitä jalkatreeniini kuuluu muutenkin.  


Ja kukaan ei varmaan näistä videoista osaa päätelää kuka mahtaisi olla mun "esikuva", Dana Linn Baileylla on mielestäni aivan täydelliset lihakset eikä ole liian maskuliininen eikä hänen miehensäkään vilahtelu videoilla haittaa ollenkaan :D 

Nyt kun syksy alkaa oleaan täällä ja kuntosalin ohjattujen tuntien lista on palautumassa normaaliin niin eteeni tulee taas ongelma, kuinka saada aika riittämään kaikkeen mitä haluan tehdä. Näyttäisi pahasti siltä että en saa kaikkea mahtumaan. Haluaisin osallistua kuntonyrkkeilyyn, bootcampiin, kahvakuulatunneille ja äiti/lapsi jumppaan, näiden lisäksi olisi 3xsalitreeni, yksi kävelylenkki ja yksi koristreeni. Kaiken muun teen silloin kun lapset nukkuvat tai jos ovat hereillä niin isä hoitaa, mutta nuo ohjatut tunnit ovat silloin kun mies on töissä enkä voi jättää vastahakoista esikoista salin hoitopaikkaan 3xviikossa. Täytyy yrittää keksiä jotain koska nyrkkeilyä en ainakaan osaa enää jättää pois vaan siitä on tullut todella rakas laji. 

Tämä on taas vähän haasteellinen aihe kirjoittaa mutta eipä ole ensimmäinen kerta. Osasin varautua siihen että säännöllinen treeni, erilainen ruokavalio ja muuttuva ulkonäkö vaikuttavat kotielämään jollain tapaa. Tähän mennessä en ole huomannut muuta kuin pientä kränään toisinaan, yleensä silloin kun olen ollut erityisen nälkäinen. Väsymyksestä johtuen olen varmaan harmillisen usein vähän känkkäränkkä mutta eipä mitään suurempaa tai normaalista parisuhteesta poikkeavaa. Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa huomannut että muuttuva ulkonäköni tuo uusia elementtejä. Vakiintuneessa parisuhteessa tulee kerrottua (ainakin meillä) aina vain harvemmin mukavia asioita toisesta osapuolesta ja laihtumisen myötä sitä tulee kuulemaan omasta ulkonäöstä mukavia asioita vierailta ihmisiltä. Onneksi ystäväni ansiosta osasin varautua tähän, minusta on ihana kuulla mukavia asioita muilta ihmisiltä mutta kyllä se harmittaa että ne tekevät olon niin onnelliseksi. Omasta mielestäni sen olon pitäisi tulla vain niistä asioista mitä se oma puoliso sanoo. Ja ennenkaikkea miten siihen uuteen huomioon oppii sopeutumaan oikealla tavalla. Ei mitään maailmaa suurempia asioita mutta voivat kasautua isoiksi ja vaikeiksi asioiksi jos niistä ei pysty puhuaan. Enkä minä olisi varmaan osannut edes puhua ellei tämä edellämainittu ystävä olisi siitä etukäteen varoittanut.

Ehkäpä jatketaan huomenna erilaisilla aiheilla, nyt lähden jatkamaan siivoilua. Moikka!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti