Esimakua farkuista, lisämakua power weekendistä ja fysioterapiaa

Tiedossa paljon asiaa ja kuvia. Aloitellaan vaikka päivän kohokohdasta eli farkut tulivat! Valitettavasti nyt on niin pimeää etä niitä ei saa kunnolla kuvattua mutta huomenna teen sen. Eniten tietenkin jännitti se olisiko farkut sopivat ja olivathan ne, ihan täydellsiet vaikka päällevetäessä ehdin jo tulemaan siihen johtopäätökseen että pienet ovat. Oli hassua kulkea sellainen vaate päällä joka kosketti ihoon niin monesta kohdasta kun on tottunut siihen että yleensä farkut ovat samalla liian löysät, liian kireät ja liian pitkät. Kangaskin oli aivan ihanan pehmeää muttei silti alkanut lököttää mistään vaikka housut ovatkin ihan pintoja myöten menevät. Hassua on mielestäni se että esimerkiksi leikkaukset näyttävät juuri siltä että ne korostaisivat hyviä kohtia ja piilottaisivat huonot vaikka enhän mä osannut sellaisia ajatella. Ekassa kuvassa näkyy nuo ihanat värit hyvin, olen niin onnellinen että uskalsin ottaa pinkit saumat!

Huomenna tosiaan parempia kuvia luvassa mutta tuosta näkyy aika hyvin tuo istuvuus kun yleensä vyötäröllä on makkara ja takapuolen alaosasta alkaa liian löysä osuus. 

Olen vieläkin ihan innoissani viikonlopun Power weekendistä ja tänään sainkin parempilaatuisia kuvia kilpailuista. 

Tässä siis vielä kaikki Strongman fitness kisat kilpailijat, naiset alle 68,2kg ja miehet alle 79,5kg

Kilpailun voittaja Kirsi Järvi 80kg säkin kanssa

Toiseksi sijoittunut Leena Nurminen temmeltää 52kg:n tukin kanssa

Voimanaisten MM kisaajat. Kolme ensimmäistä ovat Suomen edustajat (Niina Jumppanen 2 sija, Alina Leisiö ja Anniina Saine), Kristin Rhodes, USa (sinihousuinen nainen kuvassa) voitti kilpailun

Sitten siihen fysioterapiakäyntiin. Musta tuntuu että saan paljon niiltä reissuilta, opin uutta ja saan hyviä vinkkejä sen lisäksi mun mielestä mun fysioterapeutti on ihan huippu! Siltikin pyörittelen aina reissun jälkeen päässäni niitä juttuja joista on puhuttu, tämän päivän saaliista (niistä negatiivisista jutuista) jäi mieleen lähinnä nämä  "jos tohon riviin laitettais kymmenen ihmistä joilla on samanalinen polvi kun sulla niin puolet niistä ei ees kävelis", "sä oot vähän kun pyörä jonka kaikki ruuveja on löysytetty", "polven suurin ongelma ei taida ees olla nivelrikko vaan jänteet", "eihän siitä varmaan ikinä kivutonta saa mutta toi tila on mahdollista pitää", "jos polveen sattuu vielä keväällä niin mee suoraan yksityiselle ortopedille kun ei noi tk lääkärille sille mitään osaa tehdä/määrätä" ja "ortopedi luultavasti kieltäis sulta hölkkäämisenkin kyykyistä nyt puhumattakaan"

Toisaalta oon ylpeä siitä että lihasmassa ilmeisesti pitää polvea paremmin kasassa mutta onhan se nyt kovin huolestuttavaa silti. Miten mä pystyn tekemään töitä tulevaisuudessa? minkälaisia töitä voin tehdä? voiko polvi vaan napsahtaa kokonaan rikki? Tuli myös mieleen se että eihän mulla tuossa polvessa ole edes pahemmin kipuja eli olisko ne voineet sekoittaa mun kuvauksen tuloksen jonkun toisen kuvaan? Vähän hämmentävää kuulla että muilla joilla on samankaltainen vaiva on paljon kipuja eivätkä pysty liikkumaan saati sitten hölkkäämään. Oli ihan kivaa kuulla sekin että jumppailut on menneet hienosti perille ja ilmeisesti siinäkin osuudessa näkyy se että olen liikkunut paljon sillä asentojen korjaaminen sujuu suht luonnostaan ja liikkeet toimivat hyvin. Täytyy taas tämä ilta käyttää pohtien tulevaisuuden treenitaktiikkaa. Pitäisikö yrittää keskittyä vieläkin enemmän aerobiseen liikuntaan ja keventää salitreeniä vai jatkaa samaan malliin, saan kuitenkin parhaiten purettua turhautumisen ja paineet kunnon treenillä. Nyt onkin sellainen olo että antakaa mulle sadan kilon atlaskivi ja mä heittelen sitä ympäriinsä.

Odottelu on päättynyt!

En millään malttanut kirjoittaa tällä viikolla koska minä vain odotin, odotin, odotin ja vielä vähän odotin. Ensin lääkäriä, sitten verikokeita, nyrkkeilyä, penkkimaksimin testausta, tämän päivän voimailutreenejä Hämeenlinnassa. Alan purkamaan sumaa noista verikokeista.

Eli menin labraan tietämättä mietä siellä odottaa. Mulla oli omat epäilykseni siitä että lääkäri on määrännyt mulle kilpirauhaskokeet. Kivahan se on että tutkitaan kunnolla mutta mun suhtautuminen tuohon kilpirauhashommaan on hieman kiero enkä haluaisi nyt mitään tuloksia siitä että arvot heittää sen takia että mulal on ylipainoa. En mä ole lihonut sen takia että mulla on joku sairaus vaan sen takia etten liikkunut ja ahmin kaiken minkä kiinni sain. Nyt en halua mitään lääkitystä sekoittamaan kroppaa koska pärjään tälleen suht hyvin vaikka on ollut jo pitkään sellainen olo että kroppa on vähän "tukossa" olen kuitenkin varma että tuo "tukko" aukeaa omia aikojaan kun vaan syön terveellisesti ja liikun hyvin. Anteeksi paasaus.

Keskiviikkona olikin penkkimaksimi ja nyrkkeilypäivä, samalla tapasin fustra ohjaajan salilla ja sovimme tapaamisen maanantaille. Siitäkin sitten lisää maanantaina. Penkistä tuli säälittävä tulos, 75kg ja sain sen lisäksi kolauksen itsetunnolle kun 80kg jäi rinnalle ja varmistaja joutui oikeasti auttamaan. Nyrkkeily meni onneksi oikein hyvin ja treenissä oli aivan uutta intoa koska nyt tiedän että aerobinen kunto on saatava kohoamaan jos haluan pärjätä voimailulajeissa.

Tänään ajelin sitten koko viikon odotetuimpaan tapahtumaan. Voimamieslajitreenit Hämeenlinnassa., tällä kertaa treeni oli mulle vaikeampi kuin viimeksi, keskiviikon nyrkkeily ja penkki tuntuivat jonkin verran ja teimme enemmän aerobista kestävyyttä tavitsevia lajeja.
Aloitettiin Apollon akselilla, tämä oli mulle uusi tuttavuus, todella paksu tanko jolla nostettiin painoja maasta (vaikak me nostettiin kyllä polvista) minulta taisi loppua voimat jossain 80-100kg välimaastossa (tuolla treeneissä on todella outoa se etten seuraile mitä painoja tulee käytettyä) seuraavaksi vuorossa oli mun lemppariksi renkaapyörityksen rinnalle noussut tukinnosto, tällä kertaa meni 60kg useampaan otteeseen, olkapäät näyttävät tältä: 

Tukinnoston jälkeen pyöriteltiin rengasta, kannettiin säkkiä, farmarikäveltiin ja kokeiltiin silver bullet nimistä otevoimalajia. Noi otevoimahommat ovat kyllä mulle tosi vaikeita ja en usko että saan kouria ikinä niin rautaisiksi että pärjäisin niissä kenellekkään.

Treenipaikalta löytyi mulla sopiva voimanostovyö ja rannetuet ja sain uudet aarteet kotiin <3 Harmi kun en heti pääse testaamaan niitä salille. Tosin mun tarvitsee ensin miettiä mille salille voin mennä heilumaan tämän kanssa.

Rannetuet näyttävät tältä 

Nyt tuleekin paljon juttua mutta katselin Dieetit vaihtoon ohjelmaa tässä eräänä päivänä, siellä oli 270kg painava nainen ja omasta mielestäni näytän ihan yhtä isolta kuin hän kun istun, samalla laskeskelin paljon mulla on painoeroa tähän naiseen ja laskin että ehkä noin puolet, josta sitten laskin että onhan 2x170kg enemmän kuin  naisen paino. Hetken taas kirosin mun huonoa laskupäätä ja ihmettelin että missä menen vikaan kunnes tajusin että enhän mä enää paina "melkein 170kg". Vaikka mun vauhti on ollut erittäin maltillinen niin pää ei tule ollenkaan mukana näissä hommissa. Tännekkin kun otan kuvia ja vaikka ne tekevät musta varmasti pienemmän näköisen kuin olen luonnossa niin en silti pysty käsittämään että olisin oikeasti kuvien ihminen. Miltähän tämä tuntuu sitten kun olen oikeasti lähellä tavoitekuntoani. 

Ja vielä yksi asia, musta on ollut ihana huomata ja kuulla että yllättävän moni blogin lukija on ilmoittautunut voimailulajien harjoitusleirille :) Tarkoitus olisi tulla sinne itsekin jollen ole vain tiellä. Tässähän nimittäin kävi niin että ilmoittauduin leirille, parin päivän päästä mulle tulikin mahdollisuus mennä testaamaan lajeja samaiseen paikkaan ja nyt näyttäisi siltä että alan ihan oikeasti treenaamaan siellä säännöllisesti ja kenties uskallan haaveilla kisoistakin jossain vaiheessa kunhan saan painoa tarpeeksi alas. 

Expot on ohi ja on taas aikaa roikkua koneella. Eilinen olikin aika vauhdikas päivä, heti aamusta olis fitness sm karsinnat jotka kävin katsomassa kaverini kanssa, kaveri onnistui salakuljettamaan mut vip-alueelle kun siellä oli hyvin tilaa ja näkymä lavalle olikin loistava. Oli aika hienoa!!  Karsintojen jälkeen testailemassa Rautakouran pisteellä erilaisia voimailujuttuja. 2x75kg (kummassakin kädessä 75kg salkku) aika oli 35s joka oli ilmeisesti expojen paras aika. Myöhemmin kävin kokeilemassa 1x75kg yhdellä kädellä, aika tässä 57s, sain myös 200kg mötikän liikkeelle. Käsistä on nahat irti mutta huippufiilis ja tarkoituksena olisi osallistua 27.10 Hämeenlinnassa järjestettävään voimailulajien testailupäivään (naisille tarkoitettu). Voi tosin olla että mun herkkä hipiä ei sellaisia painoja kestä. Tässä mahdollisesti kiinnostuneille lisäinfoa Rautakoura lajeista.

http://www.rautakourakisat.fi/Info.html

 Myöhemmin päivällä alkoi otevoimakilpailut jotka seurasin vaikka tarkoitus oli mennä katsomaan fitness finaalia. Voimailupuolella oli rennompi olo ja sukulainen kisaamassa joten sinne oli tietenkin jäätävä. Voimakilpailun jälkeen ehdin vielä hyvin katsomaan loput fitness finaalista, nyt vip-puoli olikin täynnä joten en edes harkinnut sinne livahtamista vaan jäin kiltisti kauemmaksi istumaan. Miehet olivat tosi isoja ja naiset todella kauniita. Joka paikassa oli paljon kimalletta, ruskeaa ihoa ja valkoisia hampaita, täysin erilainen maailma kun voimailussa ja silti kummatkin kiehtovat paljon. Voi kun voisi saada paljon voimaa ja kauniit isot lihakset.

Aloitin suolahapon käytön ruokailun yhteydessä ja vatsakivut ovat lähes kokonaan kadonneet, olokaan ei ole niin "tukkoinen" enää. Vähän kyllä kauhistuttaa ensi perjantain pt tapaaminen koska ei ole hajuakaan miten olen kehittynyt ja koko kuukausi on ollut jotenkin sekopäinen. On ollut flunssaa, vatsakipua, painonheittelyä jne. Treenit ja ruokailut menneet kuitenkin ihan mukavasti., toivottavasti tuo happoasia vähän vilkastuttaisi painon tippumista. Toisinaan en vaan osaa nauttia pienentyvästä kropasta kun paino tulee niin hitaasti perässä. Toisinaan tämä tilanne on minulle ihan ok. Tänään tuo harmittaa kovasti, enempää en enää pysty tekemään asian eteen ( tai siis voisin tietenkin aloittaa jonkun pussikuurin vaikka mutta sitä virhettä en tee) kuitenkin jos en kehity tarpeeksi niin muutoksia on tehtävä. *huoh*