Tunteidenkäsittelyä, tärkeitä ihmisiä, tulevaa ja mennyttä

Ensin voisi summailla menneen vuoden. Oikeastaan suurin muutos lähti tapahtumaan vasta lähempänä helmikuuta kun tapasin personal trainerini ensimmäistä kertaa. Vuodessa kiloja on lähtenyt yhteensä 33 (se oli jo 34 kilon puolella). Tämä tekee 2,75kg/kk eli ei todellakaan hurja vauhti mutta jos kehonkoostumusmittariin haluaa luottaa niin kaikki lähtenyt on rasvaa ja lihasta on tullut hiukan lisää.

Tulevana vuonna tavoitteena on tiputtaa noin 30kg. Haluaisin koulutuksen loputtua olla siinä kilmäärässä jonka se samainen kehonkoostumusmittari on antanut mulle normaalin rasvaprosentin alueeksi eli 85-96kg (joo en usko tähän mutta se on hyvä välitavoite :D) Lisätavoitteena tietenkin käydä koulutus kunnialla läpi ja saada töitä liikunnan/painonpudotuksen parista.

Jos sitä hyppäisi taas ihan otisenlaisiin asioihin, tärkeisiin ihmisiin. Moni ei varmaan edes itse tiedä kuinka tärkeä osa tätä koko hommaa on ollut. Ensinnäkin mun rakas pt/life coach jonka kanssa toiminta on muuttanut muotoaan tässä vuoden sisällä. Viimeksi tänään viestissä oli pieni positiivinen juttu ja sillä oli suurempi merkitys kuin lähettäjä varmaan osasi edes arvata. Olin töissä, koko ajan itkun partaalla mutta töissä oli silti oltava. Viestin avulla jaksoin hymyillä asiakkaille tavallista leveämmin vaikka olikin tekohymy. Kuitenkin hymy sai paljon hyvää aikaan, oma olo parantui huomatavasti ja sain asiakkailta ihanaa palautetta. Vuoron aikana ehdin myös miettiä läpi syyt siihen miksi olin niin itkuinen. Syyksi selviytyi se että olen erittäin huono "epäonnistumaan" kyse on todella pienistä asioista joita jahkaan ja jahkaan ja stressaan ja lopulta päädyn hautaamaan negatiiviset ajatukset sisääni käsittelemättä niitä. Ensimmäistä kertaa ikinä pohdin tänään itseäni haitanneen asian puhki päässäni ja päädyin kysymään itseltäni "mitä se haittaa? mikä on pahinta mitä siitä voi seurata?" ja lopulta asia joka minua harmitti olikin todella pieni ja ymmärsin että sitä on turha stressata ja loppuillasta asiakkaat saivatkin jo aidon ja hyväntuulisen hymyn.  Tästä päästäänkin ihmiseen joka on opettanut minut kysymään itseltäni nuo äskeiset kysymykset. Aito supernainen joka pistää myös hyvän liikkeelle samalla tavalla kuin trainerini. Hän osaa järkeistää asiat ja pistää pahimmankin haahuilijan jalat takaisin maanpinnalle ja ajattelemaan loogisesti. Toki moni muukin on ollut mukana tukemassa mutta nämä kaksi ihmistä ovat pystyneet ohjaamaan minua löytämään uusia tapoja ajatella ja käsitellä tunteita. Hassua tässä on se että en ole ihan aidon oikeasti edes ymmärtänyt aikaisemmin että mulla on jotain tunteidenkäsittelyongelmia vaikkakin olen ajatellut että niitä on koska olen syönyt erilaisiin tunteisiin.

Voisin taas haastaa lukijoita ja itseäni. Haluan olla itse myös aiheuttamassa ihmisille hyvää oloa ja tästä lähtien aionkin olla positiivisempi ja kertoa myös läheisilleni ja vähän vähemmän läheisille ihania positiiviasia asioita, ikinä ei voi tietää kuinka paljon pienellä eleellä voi saada aikaiseksi hyvää!