Musta on ihana huomata että pidän voimamieslajeista kerta kerralta enemmän, eilen oli mukavan raskas ja pitkä treeni. Sain vihdoinkin kokeilla vähän isompia painoja farmarikävelyssä, tukinnostossa kokeiltiin "kisatoistoja" eli yläasennossa piti odottaa kunnes pilli soi ennen kuin sai lähteä laskemaan tukkia. Maastavetoja tehtiin 130kg painoilla ja lopuksi tuli järkytys! Katselin kun treenikaveri alkoi pihkaamaan käsiään ja mun kasvoilta varmasti näki hyvin mielipiteeni siitä tökötistä, jostain mielenhäiriöstä kuitenkin suostuin laittamaan sitä käsiini kyynärvarsiin asti. En kuitenkaan tiennyt mitä tulevaisuus tuo ja pahaa aavistamattomana läimäisin käteni kiinni kiveen ja siinä sitten oltiin, jostain mieleeni putkahti sanonta "kuin täi tervassa". 130kg kivipalleroinen nousi kyllä lopulta polville ja se olikin se helppo vaihe. Pahin shokki iski siinä kohdassa kun aloin repimään hentoisia käsiäni irti siitä pallerosta. Nyt ne kätöset näyttävät tältä (treenikaverin kädet huomattavasti pahemmilta mutta jostain syystä minä olin ainoa joka valitti :D) Kuulin myös että eilen suoritamani pihkaus on Hämeenlinnalainen vahaus.

Alhaalla vielä kuva josta käy kivasti ilmi millaiselta se pallo suunilleen näyttää.

Eilen kuulin myös että viikon päästä olisi mahdollisuus osallistua eräisiin kisoihin. Tottakai menin lupautumaan sen kummempia ajattelematta ja nyt sitten ihmettelen niitä lajeja (joita en ole ikinä edes kokeillut) ihanaa että elämässä riittää jännitystä ja ohjelmaa. 

Painon suhteen kaikki tuntuisi sujuvan hyvin, en jaksa enää stressailla siitä (noh en ainakaan just nyt) vaan olo tuntuu mukavan rennolta. Mitään lopullisia tavoitepainoja minulla ei ole, katselen sitten sen mukaan milloin näytän mielestäni sopivalta normaalipainon raja olisi 73kg ja tämänhetkisen kehonkoostumuksen perusteella normaalin rasvaprosentin saisin 86-93 kilon sisällä.. Kuitenkin tuo painoasia alkoi taas pohdituttamaan tuon polven nivelrikon myötä. En tiedä miten kestäisin jos joskus tulisi hetki jolloin mulle sanottaisiin että en voi harrastaa mitään kunnon liikuntaa.  

Maanantaiksi suunnittelin vihdoin Helsinginreissua, pääsisin tilaamaan ja suunnittelemaan farkut ja toivottavasti treenailemaan voimailupainotteiselle salille. Ehkä voisin jopa yrittää nähdä ystäviä siltä suunnalta ja parhaimmassa tapauksessa saatan saada myös siistityt hiukset tiistain työhaastatteluun. Työhaastattelu onkin iva tekosyy kaiken ihanan harrastamiseen. Huomenna saan taas pitkästä aikaa ripset, niitä onkin ollut ikävä, tuo kivasti piristystä naamaan ja näyttää treeneissäkin hiukan ihmismäisemmältä. En voi sietää meikkejä treeneissä, silloin keskittyy vain siihen että leviääkö ne ja onko ne nyt hyvin vai ei. Saati sitten meikkivoide+ hikoilu ja lopputuloksena meikkivoiteella kuorrutettu kuntosali Yök.

Yksi tämän viikon kohokohdista meinasi unohtua. Lainasin kaverilta paitaa työhaastatteluun. Varmaan suurimmalle osalle tämä ei olisi iso juttu mutta en ole ikinäikinä voinut lainata vaatteita keneltäkään. Paita on kyllä löysempi kaverilleni mutta hän on minua noin 50kg kevyempi ja aika paljon lyhyempi. Laittelen sitten kuvaa haastattelulookista kun aika tulee. 

Päivitys vielä "sotavammoihin"

Odottelu on päättynyt!

En millään malttanut kirjoittaa tällä viikolla koska minä vain odotin, odotin, odotin ja vielä vähän odotin. Ensin lääkäriä, sitten verikokeita, nyrkkeilyä, penkkimaksimin testausta, tämän päivän voimailutreenejä Hämeenlinnassa. Alan purkamaan sumaa noista verikokeista.

Eli menin labraan tietämättä mietä siellä odottaa. Mulla oli omat epäilykseni siitä että lääkäri on määrännyt mulle kilpirauhaskokeet. Kivahan se on että tutkitaan kunnolla mutta mun suhtautuminen tuohon kilpirauhashommaan on hieman kiero enkä haluaisi nyt mitään tuloksia siitä että arvot heittää sen takia että mulal on ylipainoa. En mä ole lihonut sen takia että mulla on joku sairaus vaan sen takia etten liikkunut ja ahmin kaiken minkä kiinni sain. Nyt en halua mitään lääkitystä sekoittamaan kroppaa koska pärjään tälleen suht hyvin vaikka on ollut jo pitkään sellainen olo että kroppa on vähän "tukossa" olen kuitenkin varma että tuo "tukko" aukeaa omia aikojaan kun vaan syön terveellisesti ja liikun hyvin. Anteeksi paasaus.

Keskiviikkona olikin penkkimaksimi ja nyrkkeilypäivä, samalla tapasin fustra ohjaajan salilla ja sovimme tapaamisen maanantaille. Siitäkin sitten lisää maanantaina. Penkistä tuli säälittävä tulos, 75kg ja sain sen lisäksi kolauksen itsetunnolle kun 80kg jäi rinnalle ja varmistaja joutui oikeasti auttamaan. Nyrkkeily meni onneksi oikein hyvin ja treenissä oli aivan uutta intoa koska nyt tiedän että aerobinen kunto on saatava kohoamaan jos haluan pärjätä voimailulajeissa.

Tänään ajelin sitten koko viikon odotetuimpaan tapahtumaan. Voimamieslajitreenit Hämeenlinnassa., tällä kertaa treeni oli mulle vaikeampi kuin viimeksi, keskiviikon nyrkkeily ja penkki tuntuivat jonkin verran ja teimme enemmän aerobista kestävyyttä tavitsevia lajeja.
Aloitettiin Apollon akselilla, tämä oli mulle uusi tuttavuus, todella paksu tanko jolla nostettiin painoja maasta (vaikak me nostettiin kyllä polvista) minulta taisi loppua voimat jossain 80-100kg välimaastossa (tuolla treeneissä on todella outoa se etten seuraile mitä painoja tulee käytettyä) seuraavaksi vuorossa oli mun lemppariksi renkaapyörityksen rinnalle noussut tukinnosto, tällä kertaa meni 60kg useampaan otteeseen, olkapäät näyttävät tältä: 

Tukinnoston jälkeen pyöriteltiin rengasta, kannettiin säkkiä, farmarikäveltiin ja kokeiltiin silver bullet nimistä otevoimalajia. Noi otevoimahommat ovat kyllä mulle tosi vaikeita ja en usko että saan kouria ikinä niin rautaisiksi että pärjäisin niissä kenellekkään.

Treenipaikalta löytyi mulla sopiva voimanostovyö ja rannetuet ja sain uudet aarteet kotiin <3 Harmi kun en heti pääse testaamaan niitä salille. Tosin mun tarvitsee ensin miettiä mille salille voin mennä heilumaan tämän kanssa.

Rannetuet näyttävät tältä 

Nyt tuleekin paljon juttua mutta katselin Dieetit vaihtoon ohjelmaa tässä eräänä päivänä, siellä oli 270kg painava nainen ja omasta mielestäni näytän ihan yhtä isolta kuin hän kun istun, samalla laskeskelin paljon mulla on painoeroa tähän naiseen ja laskin että ehkä noin puolet, josta sitten laskin että onhan 2x170kg enemmän kuin  naisen paino. Hetken taas kirosin mun huonoa laskupäätä ja ihmettelin että missä menen vikaan kunnes tajusin että enhän mä enää paina "melkein 170kg". Vaikka mun vauhti on ollut erittäin maltillinen niin pää ei tule ollenkaan mukana näissä hommissa. Tännekkin kun otan kuvia ja vaikka ne tekevät musta varmasti pienemmän näköisen kuin olen luonnossa niin en silti pysty käsittämään että olisin oikeasti kuvien ihminen. Miltähän tämä tuntuu sitten kun olen oikeasti lähellä tavoitekuntoani. 

Ja vielä yksi asia, musta on ollut ihana huomata ja kuulla että yllättävän moni blogin lukija on ilmoittautunut voimailulajien harjoitusleirille :) Tarkoitus olisi tulla sinne itsekin jollen ole vain tiellä. Tässähän nimittäin kävi niin että ilmoittauduin leirille, parin päivän päästä mulle tulikin mahdollisuus mennä testaamaan lajeja samaiseen paikkaan ja nyt näyttäisi siltä että alan ihan oikeasti treenaamaan siellä säännöllisesti ja kenties uskallan haaveilla kisoistakin jossain vaiheessa kunhan saan painoa tarpeeksi alas.