Mä katoan

Musta on ihana huomata että pidän voimamieslajeista kerta kerralta enemmän, eilen oli mukavan raskas ja pitkä treeni. Sain vihdoinkin kokeilla vähän isompia painoja farmarikävelyssä, tukinnostossa kokeiltiin "kisatoistoja" eli yläasennossa piti odottaa kunnes pilli soi ennen kuin sai lähteä laskemaan tukkia. Maastavetoja tehtiin 130kg painoilla ja lopuksi tuli järkytys! Katselin kun treenikaveri alkoi pihkaamaan käsiään ja mun kasvoilta varmasti näki hyvin mielipiteeni siitä tökötistä, jostain mielenhäiriöstä kuitenkin suostuin laittamaan sitä käsiini kyynärvarsiin asti. En kuitenkaan tiennyt mitä tulevaisuus tuo ja pahaa aavistamattomana läimäisin käteni kiinni kiveen ja siinä sitten oltiin, jostain mieleeni putkahti sanonta "kuin täi tervassa". 130kg kivipalleroinen nousi kyllä lopulta polville ja se olikin se helppo vaihe. Pahin shokki iski siinä kohdassa kun aloin repimään hentoisia käsiäni irti siitä pallerosta. Nyt ne kätöset näyttävät tältä (treenikaverin kädet huomattavasti pahemmilta mutta jostain syystä minä olin ainoa joka valitti :D) Kuulin myös että eilen suoritamani pihkaus on Hämeenlinnalainen vahaus.

Alhaalla vielä kuva josta käy kivasti ilmi millaiselta se pallo suunilleen näyttää.

Eilen kuulin myös että viikon päästä olisi mahdollisuus osallistua eräisiin kisoihin. Tottakai menin lupautumaan sen kummempia ajattelematta ja nyt sitten ihmettelen niitä lajeja (joita en ole ikinä edes kokeillut) ihanaa että elämässä riittää jännitystä ja ohjelmaa. 

Painon suhteen kaikki tuntuisi sujuvan hyvin, en jaksa enää stressailla siitä (noh en ainakaan just nyt) vaan olo tuntuu mukavan rennolta. Mitään lopullisia tavoitepainoja minulla ei ole, katselen sitten sen mukaan milloin näytän mielestäni sopivalta normaalipainon raja olisi 73kg ja tämänhetkisen kehonkoostumuksen perusteella normaalin rasvaprosentin saisin 86-93 kilon sisällä.. Kuitenkin tuo painoasia alkoi taas pohdituttamaan tuon polven nivelrikon myötä. En tiedä miten kestäisin jos joskus tulisi hetki jolloin mulle sanottaisiin että en voi harrastaa mitään kunnon liikuntaa.  

Maanantaiksi suunnittelin vihdoin Helsinginreissua, pääsisin tilaamaan ja suunnittelemaan farkut ja toivottavasti treenailemaan voimailupainotteiselle salille. Ehkä voisin jopa yrittää nähdä ystäviä siltä suunnalta ja parhaimmassa tapauksessa saatan saada myös siistityt hiukset tiistain työhaastatteluun. Työhaastattelu onkin iva tekosyy kaiken ihanan harrastamiseen. Huomenna saan taas pitkästä aikaa ripset, niitä onkin ollut ikävä, tuo kivasti piristystä naamaan ja näyttää treeneissäkin hiukan ihmismäisemmältä. En voi sietää meikkejä treeneissä, silloin keskittyy vain siihen että leviääkö ne ja onko ne nyt hyvin vai ei. Saati sitten meikkivoide+ hikoilu ja lopputuloksena meikkivoiteella kuorrutettu kuntosali Yök.

Yksi tämän viikon kohokohdista meinasi unohtua. Lainasin kaverilta paitaa työhaastatteluun. Varmaan suurimmalle osalle tämä ei olisi iso juttu mutta en ole ikinäikinä voinut lainata vaatteita keneltäkään. Paita on kyllä löysempi kaverilleni mutta hän on minua noin 50kg kevyempi ja aika paljon lyhyempi. Laittelen sitten kuvaa haastattelulookista kun aika tulee. 

Päivitys vielä "sotavammoihin"