Tämä viikko on mennyt treenien suhteen vähän hassusti kun kävin sunnuntaina tekemässä sen koko kropan rempomistreenin ja nyt on pitänyt palautella. Tosiaan maanantaina oli sitten "jämäpäivä1" eli tein ojentajia, vatsoja, pohkeita ja rannejuttuja. Tänään oli sitten "jämäpäivä2" hauiskääntöjä kp (oli tarkoitus olla giant sarjaa mutta pidin hiukan taukoa kahden ekan painon välissä) jotenkin näin 6x15kg, 6x12,5kg, 6x10kg, 6x9kg aina neljään kiloon asti. Noiden jälkeen hauiskääntö scott, niin pitkään kun pystyin pelkällä tangolla. Olen aina vihannut kaikkia hauisjuttuja ja vihaan edelleen mutta noi meni kyllä yllättävän helposti, sellainen polttelu on kadonnut. Seuraavaksi hortoilin tekemään vatsalihaksia, tein sekalaisesti vähän kaikkea mahdollista eli periaatteessa jonkinmoinen vatsalihaskuntopiiri. Onneksi kuntonyrkkeilynohjaaja ilmestyi salille enkä kehdannut lopettaa heti joten tuli tehtyä aika tehokas setti ja siihen hiukan askelkyykkykävelyä päälle. Lyhyesti sanottuna tämän viikon treeneissä ei ole ollut oikein mitään järkeä mutta olenpahan päässyt kokeilemaan kaikkea mitä en normaalisti tekisi.
Tänään olen syönyt jotenkin näin:
Aamupala: 2 kananmunaa, 200g parsakaalia, 50g broilerin jauhelihaa, 1rkl öljyä
Lounas: 250g parsakaalia, peruna, 100g jauhelihaa, 1rkl öljyä (napsin myös lasten ruoasta pari siivua makkaraa *hyihyi*
Välipala: banaani
Päivällinen: sipuli, 300g porkkanaa, herneita ja kukkakaalia, 120g jauhelihaa
Treenin jälkeen: maito+proteiinijauhe ja hiukan makaronia, jauhelihaa ja vihanneksia
Muuten tämä päivä on mennyt aika pitkälti totutellessa tuohon uuteen edistyskuvaan. Vaatii aika paljon työtä saada itsensä uskomaan ihan oikeasti että ei näytä enää samalta kuin ensimmäisessä kuvassa. Sama tapahtuu myös kun näen kuvan ylipainoisesta ihmisestä, tänään esimerkiksi noin 150kg painavasta. Ajattelin että toihan on mun kanssa ihan saman kokoinen. Jotenkin tulee välillä sellainen olo että elänkö vain valheessa ja yritän uskotella itselleni näyttäväni pienemmältä kuin aloittaessa. Kuinkakohan kauan tällainen jatkuu?
Kuitenkin olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, ja tulen myös olemaan niin pitkään kun voin treenata paljon ja kovaa. Ehkä tulen sisäisesti näkemään itseni aina 163 kiloisena mutta olenpa sitten ainoa sen kokoinen jolle menee päälle koon 44 housut.
Matkaani sairaanloisesta ylipainosta kohti kauniita lihaksia ja pientä rasvaprosenttia.
Jännä muuten, että mulla on täysin päinvastaisia omakuvaongelmia. Painan rapiat 120kg eli olen ISO! Silti hätkähän lähinnä valokuvia katsottaessa, kuinka isolta todellisuudessa näytän. Minä "näen" itseni aina normaalipainoisena, vaikka keho tuntuukin jätiltä. Tarkoitan tuolla näkemisellä sitä, että peilikuvasta kyllä näkyy kaikki möykyt ja ylimääränen, mutta silti minun on jotenkin vaikea uskoa itsestäni, että oon niin giganttisen kokoinen. Omakuvani on normaalipainoinen, joka ei vastaa todellisuutta. Huolestuttavaa..?! En tiedä, miten tilanne muuttuisi, kun paino laskisi niin paljon, että muutkin sen näkisivät.
VastaaPoistaMulla on ollu jossain vaiheessa myös tuota onelmaa mutta se katosi kun pt pakotti katsomaan salilla kokoajan peiliin. Nykyään kuvatkin ovat vähän erikoisia, kun on hyvä ryhti ja normaali asento niin näytän ihan kivalta mutta pienikin mutka johonkin suuntaan saa mahan ylimääräiset "tyhjät makkarat" vellomaan mielivaltaisesti kaikkiin suuntiin ja nekuvat sitten ovatkin jotain ihan muuta :D
PoistaKommentista jäi nimi pois eli Helinäkeiju81
VastaaPoista