Rennohkoa

Hääpäivää juhlistettu, ja kyllä kannatti ottaa vähän vapaata <3 Hotelli oli aivan mahtava, siellä sai hillua kylpytakissa kokoajan! ihan ensin käytiin miehen kanssa treenailemassa salilla ja sain kuulla kehuja ja ihmettelyä mieheltä siitä kuinka hyvin jaksan treenata (treenailtiin siis samat hommat samoilla painoilla). Salilta olikin hyvä suunnata kohti kylpyläosastoa, ensin vähän uiskentelua, sitten kylmäsammio, poreamme, ja kuuma poreamme. Lopulta kun päästiin huoneeseen olin valmis sammumaan yöunille.

Tässä lähiaikoina olen miettinyt paljon samaa asiaa kuin jossain blogin alkuaikoina. Vaikka mulla on tukea ja itsevarmuutta enemmän kuin blogin alkuaikoina silti en tunne ketään joka ymmärtäisi millaista tämä homma on. Tai millaista on elää sen kanssa että vaikka on laihtunut jo monta vuotta niin niitä vuosia on vielä paljon edessä ja motivaatiota on pidettävä yllä samaan aikaan kun pitää hallita niitä ongelmia joita on onnistunut vuosien varrella hankkimaan päänsisälle suhteessa ruokaan. Ei ole kyse pelkästään siitä että laihduttaisi hetken ja jatkaisi elämää vaan koko pääkoppa ja sen järjestys on pistettävä uusiksi samalla halliten liikuntaa ja ruokailuita. Mullahan noista mikään ei ole onnistunut kunnolla, liikun liikaa tai lähinnä liian kovaa koska saan erittäin kovista treeneistä tarpeeksi hyvänolontunnetta korvaamaan syömisestä saadun hyvänolon. Ruokaa taas olen oppinut (kovin treenien takia) käyttämään vain polttoaineena tai vaihtelevasti omien fiilisten purkamiseen. Edelleen suhde ruokaan on ihan vinksallaan enkä usko että voin ikinä olla ruoan suhteen sinut päässäni. Voin kyllä syödä loppuelämäni grammalleen punnittuja ruokia ilman kastikkeita koska silloin irrottaudun tunnesiteestä ruokaan. Tähän asti olen yrittänyt oppia suhtautumaan ruokaan jotenkin fiksummin mutta mitä pidempi aika kuluu sitä varmempi olen siitä että loppuelämän ruokavalio tulee koostumaan pelkästään kasviksista, vähärasvaisesta lihasta, riisistä, maitorahkasta ja palautusjuomista sekä vitamiineista ja mineraaleista. Oikeastaan olisin aika helpottunut jos voisin vain pikkuhiljaa lopettaa taistelun ja hyväksyä sen että alan käyttää ruokaa vain polttoaineena ilman sen kummenpia vaihteluita tai makunautintoja. Vielä kun saisin miehen hyväksymään asian, toisaalta en tiedä jaksanko aina tehdä kaksi eri ruokaa perheelle. Onneksi siis on blogi jonka kautta olen löytänyt ainakin muutaman ihmisen jolla on samankaltainen operaatio meneillään, en tiedä miksi minulle on niin tärkeää tietää se että en ole ainoa vaikka osittain tämä varmasti liittyy siihen että kun aloin muuttamaan elämäntapoja en tiennyt voiko niistä kilomääristä laihtua normaalipainoiseksi ilman leikkausta koska en tiennyt onko kukaan onnistunut siinä pysyvästi, enkä kyllä tiedä edelleenkään mutta nykyään uskon että voi.

Eilisen treenin jälkeen kipeiksi rytmihäiriöiksi kuvailemani vaivat taas palasivat. Outoa asiassa on se että niitä ei tule treenin aikana vaan jälkeen, toinen outous on se että olen tuntevinani niitä myös oikealla puolella. Viittaisiko sitten enemmän kuitenkin rasitusastmaan tai lihasjumiin. Tai ehkä vain vainoharhaisuuteen.

Huomenna olisi aikaa käydä treenailemassa lajihommia Hämeenlinnassa mutta luulen etten pääse salille lukkojen läpi joten odottelen vain tiistain jäsenkorjaajaa ja sen tuomaa kolmen päivän treenikieltoa.

Hyvää uuttavuotta (vähän etukäteen)!

Ihana päivä, kaupassa oli mahtavaa käydä kun kaikki jouluhössötys oli poissa eikä ollut "pakko" ostaa/miettiä jouluruokia. Ensivuonna aionkin suunnitella joulun paremmin ja toteuttaa joulun tutuilla mauilla mutta terveellisesti. Joulun ajan paha olo toimii kyllä hyvänä motivaattorina, en edelleenkään pysty ymmärtämään sitä että ennen mulla on ollut 24/7 sellainen olo kuin mikä mulla oli jouluna. Eihän se ole mitään elämää!

Uudenvuoden lupauksena voisin pitää sellaista että lupaan opetella maustamaan terveellisen ruoan niin että loppuperhekin tykkää siitä. Hyviä maustevinkkejä otetaan vastaan vaikka kävinkin juuri ostamassa paljon erilaisia yrttejä ja mausteseoksia (niitä suolattomia)

Koulutuksen alkaminen jännittää päivä päivältä enemmän. Olen lueskellut valmiiksi mahdollisimman paljon, tosin ei se jännitys liity siihen ettenkö oppisi jotain vaan siihen että miten pärjään fyysisesti ja onko musta siihen.

Päässä on pyörinyt taas ajatukset paastoista ja "puhdistuskurueista" takaraivossa kaivelee ajatus että tästä saisi helposti ja nopeasti 10kg pois kun ei vaan söisi lähes mitään hetkeen. Tämä ajatus liittyy jotenkin ihan selkeästi vuoden vaihteeseen koska silloinhan pitää aloittaa laihdutuskuuri. Onneksi ajatus jojoilusta ja menetetyn painon saaminen takaisin tuplasti ajanmyötä saa mut pysymään poissa moisista aatteista. Mutta silti....

Mun maha on tällähetkellä ihan kamala (tai no tavallista kamalampi) se on jotenkin "nesteinen" löllö joka viipottaa aina vähän tiellä. Ilmeisesti jotain turvotusta edelleen ilmassa vaikka siitä ei sormet ja nilkat enää kärsi. Voisin kuvitella että joulun jälkeen on tullut herkemmin laitettua enemmän suolaa ruokaan eli suola pääsee tarkkailulistalle. Onneksi kaapissa on ihania terveellisisä, raikkaita ja hyviä ruokia pirkäksi aikaa. Tällä hetkellä suurin haaste on työruokailut mutta ajattelin ottaa töihin evääksi maitorahkaa, hedelmän ja kookoshiutaleita tai sitten tonnikalaa ja jälkiuunipaloja. Nuo olisi ainakin helppo syödä ja kuljettaa töissäkin. Olen myös suunnitellut että alan ottamaan omia eväitä esimerkiksi kylään vaikka mua katsottaisiin kuinka oudosti, kun on tottunut siihen terveellisen ja itselleen sopivan ruoan mukanaantuomaan hyvänoloon niin mieluummin sitten pidän sen kuin teen itselleni huonomman olon syömällä jotain liian rasvaista/suolaista, mistä tulikin mieleen että musta on nykyään ihana kyttäillä kaupassa muiden ostoksia kun ei tarvitse itse yrittää piiloutua hupunsisään sen sipsi, dippi, karkki, suklaa ja limuvuoren takana.  Jostain syystä tällainen ajatus tuli juuri tänään mieleen ostoksia tehdessä :D On myös huippuihanaa kun ei tarvitse odotella sitä että voi aloittaa kevyemmän elämän "huomenna" tai "maanantaina" vaan sitä voi elää jo NYT.

Kahvakuulailua ja mielipiteitä "laihiksista"

Kävinpä hyväuskoisena kivannäköisen kahvakuulan johdattelemana kokeilemassa kahvakuulatuntia. Heti alkuhetkistä huomasin että ulkonäkö pettää ja kahvakuulailuhan oli ihan aerobista liikuntaa. Hyi yök! No tarpeeseen se tuli kyllä ja sain entistä varmemman viestin kropalta siitä että aerobista kuntoa on kasvatettava roimasti. Vielä kun keksisi siihen sopivan lajin. Koska en saanut itsestäni kuvaa salilla uhrauduin kotona ja viimeisin voimin tärisevin käsin poseerasin meidän 32kg kuulan kanssa teille.

Menee ehkä selittelyksi mutta samalla viikolla toteutuneet raskas kuntonyrkkeily, maksimitestit, voimamiestreenit ja kahvakuulailu ovat hiukan liikaa mun yläkropalle ja selälle. Tunnin jälkeen nimittäin tuli hyvin selkeä olo siitä että nyt ei ole enää yhtään mitään mitä ottaisi lihaksista irti. Oksetti ja kädet tärisi, syke ei meinannut laskea ja niskoja venytellessä meinasi taju lähteä. Huomenna mulla on fustran ohjaustunti ja sen jälkeen pidän hyvällä omallatunnolla täydellisen lepopäivän. 

Sitten päästään aiheeseen joka varmaan jakaa mielipiteitä mutta joista on niin paljon omia huonoja kokemuksia että haluan jakaa ne jos edes joku saattaisi välttää samat tyhmät virheet.

Olen sitä mieltä että kaikilla sairaalloisen ylipainoisilla ihmisillä on niin paljon ongelmia syömisten kanssa että en ikinä milloinkaan suosittele kenellekään mitään "ihmedieettejä", karppausta, pussikuureja jne. Syitä tulee tässä. Jos lähtökohta on se että syöt suruun, iloon, harmistukseen, stressiin ja kaikkiin muihin oloihin ja niiden lisäksi välillä ahmituttaa muuten vain niin mikään "alkusysäys" ei tule kuuloonkaan. Silloin on opetaltava koko homma aivan alusta!

Ensin on lähdettävä omasta motivaatiosta, kun olet valmis laihtumaan mikään ei pysäytä muutosta. Jos lähtökohta on se että "saan syödä ruokaa niin paljoin kun haluan ja jätän vain hiilarit pois ja paino tippuu nopeasti" (karppaus) ei tule ikinä oppimaan miten ihan oikeasti syödään normaalisti, ahmimista on vaikea hallita koska annosmäärillä ei ole niin väliä. Lopputulos: Olet ehkä laihtunut mutta viimeisetkin lihakset ovat kadonneet ja voit syödä entistä vähemmän.

Pussikeittodieettien käyttöön yleisin syy tuntuu olevan se että saa hyvän "sysäyksen" laihdutukseen. Ongelma tässä on se että kun syöt ensin ajan X todella vähän kaloreita ja lopetat homman niin ahmimishimo palaa nopeasti, laitan pääni myös pantiksi että ahmiminen palaa vaikka et edes lopettaisi, sen lisäksi pelkillä pussikeitoilla laihduttaa lihaksensa pois (tämä on kyllä kaikkien nopeiden pudotusten ongelma) ja lopulta taas se massa joka on edes vähän lisännyt kropan kulutusta on poissa ja voi syödä aina vain vähemmän jottei liho

Suosittelisin kaikki kokeilemaan alkuun tällaista: älä laske kaloreita ollenkaan (kuitenkin sen verran että kaloreita on tultava reilusti yli 1500, mieluummin noin 1800, ja nyt puhutaan sairaanloisesta ylipainosta), laita kello hälyyttämään 3-4 tunnin välein ja syö aina kellon soidessa puhdasta ja hyvää ruokaa niin kauan että olo on täysi, kuitenkin vähintään 400g ruokaa kerralla, jos lautasellisen syötyäsi tekee mieli lisää, ota! Näin et sorru välinaposteluihin tai pieniin herkkuihin. Tilanteissa joissa normaalisti alkaisit ahmimaan tunteiden takia lähde liikkumaan, hakkaamaan seinää tai ota kunnon annos terveellistä ruokaa (vaikka kalaa, vihanneksia ja riisiä) ja ahmi itsesi sillä tainnoksiin.

Liikuntaa alkuun maltillisesti varsinkin jos painoa on paljon ja liikuntataustaa vähän. Kuitenkin vaikka 5min päivittäin, kävelyä, vatsalihasliikkeitä, kahvakuulailua, jumppapalloa jne. Kun tuo 5 minuuttia ei tunnu raskaalta lisää toinen 5minuuttia, eli 10 min liikuntaa päivässä. Mulla on liikuntataustaa jonkin verran ja aloitin uimalla 2h noin 5 kertaa viikossa, ei mitään huimaa vauhtia vaan sellaista että sen 2h jaksoi lillutella edestakaisin ja syke on aika matalalla.

En kiinnittänyt alkuun syömisiin mitään huomiota (siis muuta kuin että jätin kaikki rasvaiset, käsitellyt, einekset, sokerit) vaan tein liikunnasta rutiinia. Uskon että jokaiselle tulee sellainen piste vastaan jossa liikunta sujuu rutiinilla ja päässä alkaa nakuttamaan ajatus: "olisihan se kiva laihtua vähän rivakampaa tahtia ruokavalion avulla", sitten ruokavalio kehiin. Tässä vaiheessa tuli kehiin makrojakaumat, hiilarit aamuihin, hiilarit pannaan iltaisin, ylimääräistä hyvälaatuista rasvaa pullosta, lisäravinteet käyttöön ja eläinrasvaisten tuotteiden vähennys, mitä syödä ennen treeniä ja treenin jälkeen jotta rasvanpoltto ja kehittyminen olisi tehokasta jne.

Laitanpa vielä loppuun tämän koska kyselyitä harjoitteluleiristä on tullut niin paljon.

27.10.2012 Hämeenlinnassa harjoitusleiri voimailusta kiinnostuneille naisille. 

Voimanais, strongman fitness©, highland games, otevoimailu...perusesittely kaikista em. lajeista ja mahdollisuus testata lajeja ohjatusti.

Leirin hinta 10€/hlö sis.alv. ja myös pienet eväät.

Ilmoittautumiset 15.10.2012 mennessä osoitteella info@heavyevents.fi