sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Rennohkoa

Hääpäivää juhlistettu, ja kyllä kannatti ottaa vähän vapaata <3 Hotelli oli aivan mahtava, siellä sai hillua kylpytakissa kokoajan! ihan ensin käytiin miehen kanssa treenailemassa salilla ja sain kuulla kehuja ja ihmettelyä mieheltä siitä kuinka hyvin jaksan treenata (treenailtiin siis samat hommat samoilla painoilla). Salilta olikin hyvä suunnata kohti kylpyläosastoa, ensin vähän uiskentelua, sitten kylmäsammio, poreamme, ja kuuma poreamme. Lopulta kun päästiin huoneeseen olin valmis sammumaan yöunille.

Tässä lähiaikoina olen miettinyt paljon samaa asiaa kuin jossain blogin alkuaikoina. Vaikka mulla on tukea ja itsevarmuutta enemmän kuin blogin alkuaikoina silti en tunne ketään joka ymmärtäisi millaista tämä homma on. Tai millaista on elää sen kanssa että vaikka on laihtunut jo monta vuotta niin niitä vuosia on vielä paljon edessä ja motivaatiota on pidettävä yllä samaan aikaan kun pitää hallita niitä ongelmia joita on onnistunut vuosien varrella hankkimaan päänsisälle suhteessa ruokaan. Ei ole kyse pelkästään siitä että laihduttaisi hetken ja jatkaisi elämää vaan koko pääkoppa ja sen järjestys on pistettävä uusiksi samalla halliten liikuntaa ja ruokailuita. Mullahan noista mikään ei ole onnistunut kunnolla, liikun liikaa tai lähinnä liian kovaa koska saan erittäin kovista treeneistä tarpeeksi hyvänolontunnetta korvaamaan syömisestä saadun hyvänolon. Ruokaa taas olen oppinut (kovin treenien takia) käyttämään vain polttoaineena tai vaihtelevasti omien fiilisten purkamiseen. Edelleen suhde ruokaan on ihan vinksallaan enkä usko että voin ikinä olla ruoan suhteen sinut päässäni. Voin kyllä syödä loppuelämäni grammalleen punnittuja ruokia ilman kastikkeita koska silloin irrottaudun tunnesiteestä ruokaan. Tähän asti olen yrittänyt oppia suhtautumaan ruokaan jotenkin fiksummin mutta mitä pidempi aika kuluu sitä varmempi olen siitä että loppuelämän ruokavalio tulee koostumaan pelkästään kasviksista, vähärasvaisesta lihasta, riisistä, maitorahkasta ja palautusjuomista sekä vitamiineista ja mineraaleista. Oikeastaan olisin aika helpottunut jos voisin vain pikkuhiljaa lopettaa taistelun ja hyväksyä sen että alan käyttää ruokaa vain polttoaineena ilman sen kummenpia vaihteluita tai makunautintoja. Vielä kun saisin miehen hyväksymään asian, toisaalta en tiedä jaksanko aina tehdä kaksi eri ruokaa perheelle. Onneksi siis on blogi jonka kautta olen löytänyt ainakin muutaman ihmisen jolla on samankaltainen operaatio meneillään, en tiedä miksi minulle on niin tärkeää tietää se että en ole ainoa vaikka osittain tämä varmasti liittyy siihen että kun aloin muuttamaan elämäntapoja en tiennyt voiko niistä kilomääristä laihtua normaalipainoiseksi ilman leikkausta koska en tiennyt onko kukaan onnistunut siinä pysyvästi, enkä kyllä tiedä edelleenkään mutta nykyään uskon että voi.

Eilisen treenin jälkeen kipeiksi rytmihäiriöiksi kuvailemani vaivat taas palasivat. Outoa asiassa on se että niitä ei tule treenin aikana vaan jälkeen, toinen outous on se että olen tuntevinani niitä myös oikealla puolella. Viittaisiko sitten enemmän kuitenkin rasitusastmaan tai lihasjumiin. Tai ehkä vain vainoharhaisuuteen.

Huomenna olisi aikaa käydä treenailemassa lajihommia Hämeenlinnassa mutta luulen etten pääse salille lukkojen läpi joten odottelen vain tiistain jäsenkorjaajaa ja sen tuomaa kolmen päivän treenikieltoa.

7 kommenttia:

  1. Mä niin ymmärrän sua!! Itsellä takana -34kg ja matkaa on vielä semmoinen 30kg edessä. Helppoa tämä ei ole, ei ollenkaan. Itse juuri jossain omassa tekstissä kirjoitinkin, että kukaan jolla ei ole ollut yli 40kg ylipainoa, ei voi tietää mitä tämä on. Oikeasti ei voi tietää. On eriasia kun pitää pudottaa muutama kilo, ehkä kymmenen. Mutta kun lähdet tilanteesta että 60 olis saatava pois vähintään...
    Toivon sulle ihan hurjan paljon tsemppiä ja jaksamista! en ole kommentoinut sun blogia koskaan, mutta monet kerrat käynyt lukemassa ja hakemassa itselle kannustusta :) Go Girl, sä pystyt siihen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän tää tästä helpota :) Ja paljon pitkää pinnaa ja jaksamista sinnekkin suuntaan!

      Poista
  2. Isoista lukemista yritän minäkin päästä alaspäin, ja jokin aika sitten pohdin vakavasti laihdutusleikkausta, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä näistä kiloista pystyy pääsemään eroon muullakin keinolla. Tuntuu, että leikkaus on niin lopullista, peruuttamatonta. Normaalitavalla laihduttamisessa pääkin pysyy paremmin mukana, sillä kuten sanoit, niin pakko sekin on pistää uuteen järjestykseen.

    Matka ei vaan todellakaan ole helppo, eikä mutkaton. Olen itsekin huomannut blogin pitämisen, sekä muiden asiaakoskevien blogien seuraamisen tuoneen paljon lisää tsemppiä, kun tietää, että joku muukin painiskelee näiden samojen asioiden kanssa, ja jotkut ovat jo selvittäneet nämä esteet ja päässeet maaliin asti. Mikäpä sen motivoivampaa.

    Huomasin muuten jokin aika sitten yhtä toista sivua lukiessani, että asutaan samassa kaupungissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vähän siistiä, voitais joskus yrittää eksyä samaan paikkaan samaan aikaan :)
      Mä olen ihan yllättynyt siitä kuinka nyt tuntuu löytyvän samassa tilanteessa olevia ihmisiä koska kaksi vuotta sitten en löytänyt mistään ketään. Blogeissa on todella voimaa.

      Poista
    2. Ei mikään huono idea! :) mulla ei ole kaveripiirissä ketään samassa tilanteessa olevaa, kaikki kun sattuu olemaan hoikkia, niin joskus on vaikeaa yrittää puhua heille näistä ongelmista mitkä päänsisällä myllää liittyen syömisiin jne. Live-vertaistuki ei välttämättä ole siis ollenkaan pahasta.

      Mä käyn fressillä, mutta sulla taisi olla joku muu paikka missä käyt?

      Poista
    3. joo mä käyn foreverillä ja tokiakeskuksella :(

      Poista
  3. Jäipä tuosta välistä vielä mainitsematta, että tuskinpa olisin edes koko laihdutusleikkaukseen päässytkään, sillä ahminta ja pieni vatsalaukku ei taitaisi tietää kovin hyvää yhdistelmää :/

    VastaaPoista