Taidanpa olla pinnallisella tuulella tänään. Sain aamulla mulle erittäin rakkaat irtoripset taas räpsymään silmiin. Ilman niitä elo tuntuu jotenkin väsyneemmältä ja tylsemmältä, samalla aloin haaveilamaan myös hiukan punaisemmista hiuksista. Vielä viime syksynä en pahemmin miettinyt miten hiusket ovat tai mitä pidän päälläni. Mitä pienemmäksi tulen sitä enemmän nämä asiat alkavat kiinnostaa. Olen aina ajatellut että musta olisi tullut täysin erilainen ihminen jos olisin aina ollut laiha ja siksi ylipainoisuus on jopa saattanut olla jollain tapaa jopa positiivinen juttu. En haluaisi olla kukaan muu kuin minä juuri tällaisena, vähän outona ja vaikeana.

Ihana ystäväni siis tekee ripisä ja hänen luonaan kävin tälläkin kertaa nuo laitatuttamassa, parhaimmillaan ripset olivat hyvät vielä 8 viikkoa laittamisesta mutta yleensä tippuvat kyllä hiukan nopeammin.


















Ensimmäisessä kuvassa on oikeat värit ja toiseen muokkailin niin että siinä näkyy minkä väriset hiukset haluaisin.


Tänään olen myös pohtinut noita voimailulajeja. En ymmärrä miten voin nauttia niistä treeneistä niin paljon vaikka en osaa vielä oikeastaan mitään kunnolla. Toki pidän muustakin liikunnasta paljon mutta tuo on aivan jotain muuta. Voin kuvitella itseni hiomassa tukinnoston tekniikkaa monta tuntia putkeen, siitä saa aivan ihanaa energiaa ja huonoa energiaa pois samalla kun saa hiukan käyttää aivoja.

Syömsiten suhteen tämän viikon voi kiteyttää tähän. VIHAAN RUOKAA! tänään on onneksi hiukan parempi päivä jo mutta en ymmärrä miten musta voi tulla ihan arvaamatta pohjaton hiilarihirmu. Siis mikään ruokamäärä ei tunnu missään ja kokoajan on nälkä. Ajattelin jo että olen seonnut lopullisesti mutta tänään tuli normaali täysi olo lounaalla jolla söin ihan normaalin annoksen ruokaa. En edes uskalla hengittää vaakaan päin vähään aikaan. Eipä siinä sen suurempaa menetystä kuitenkaan ole kuin se että mun projektin päätös venyy aina kahdella tai kolmella viikolla tällaisten takia eikä yhtään huvittaisi tehdä turhaa työtä ja sitten tuhota sitä työtä vetämällä sapuskaa kahden ihmisen edestä. Enhän mä toki ahminut herkkuja tai eineksiä mutta en yhtään pidä siitä että tämäkin oli täysin hallitsemattomissa koko homma. Yleensä ahmimisen voi pysäyttää ajattelemalla fiksusti ja syömällä jotain kunnollista, tällä kertaa mikään ei tehonnut ja ahmiminen ei selvästikkään johtunut mielialoista vaan ennemminkin kroppa huusi ruokaa, ehkä se on huolissaan vaalimastaan massasta ja sen katoamisesta.

Massasta puheenollen olen saanut lähiaikoina yllättävän paljon erilaisia kommentteja. Ennen kaikki kehuivat että olen laihtunut. Nyt se on muuttunut, kyllä edelleenkin ihmiset huomauttelevat laihtumisesta mutta mukaan on tullut huomautus siitä että näytän kiinteämmältä/jäntevämmältä ja nämä jälkimmäiset kommentit ovat mulle niitä tärkeimpiä. En halua omata samaa rasvaprosenttia lähtö ja tavoitepainossani joten lihasten saaminen ja liikunnan harrastaminen on todella tärkeää. Mulle on ihan sama minkä painoisena hyllyn ympäriinsä jos puolet kropasta on läskiä olin sitten 160kg tai 70kg. Mistä tulikin mieleen että olen ihan pulassa, salikaverini ei pääse salille pitkiin aikoihin eikä mulla ole ketään varmistamassa. Salilta en uskalla enää pyytää ketään sillä viimeksi tangon jäätyä rinnalle varmistajalla oli mielestäni liian paljon vaikeuksia auttaa se ylös ja jos ensi kerralla valitsen yhtään huonommin pääsen kierittelemään tankoa päältäni pois.

Ensi viikonloppuna on Leppävirralla highlandgamesin joukkue SM-kisat, aion lähteä sinne katselemaan miltä ne lajit näyttävät. Voisin kuvitella tunnelman olevan rento ja toivon pääseväni kokeilemaan lajeja jotka ovat minulle ihan uppo-outoja. Jos joku sattuu olemaan sieltä suunnalta niin minua saa tulla moikkaamaan, tosin tarkemmasta paikasta ei ole mitään hajua. http://www.highlandgames.fi/index.php?news&nid=29

Verikokeiden tulokset ja nyrkkeily

Heti aamulla sain odotetun puhelun lääkäriltä, multa olikin otettu aika liuta erilaisia kokeita ja kaikki arvot olivat kunnossa. Erityisen ylpeä olen siitä että huono kolesteroli joka on aikoinaan ollut kohonnut on nyt oikein hyvä. Kilpirauhastestit joista etukäteen paasasin olivat myös ihan kunnossa. Nyt olen siis virallisesti terve! Ainakin veren osalta.
Polvi olikin sitten eri asia. Polvilumpio on ilmeisesti 6 vuotta sitten tapahtuneen kaatuamisen yhteydessä mennyt hiukan sijoiltaan ja sen ja painon kanssa yhteistyössä sinne on tullut nivelrikko. Sain polvelle vahvistavan lääkityksen ja ensi viikolla varailen ajan fysioterapeutille. Mitään sen vaikeampaa ei kuitenkaan onneksi ole. Vaikkakin polven lääkitys aiheuttaa turvotusta ja se taas ei ole mukava juttu kun yrittää seurata tuota painon kehitystä.

Eilinen nyrkkeily olikin aika erikoinen, meitä oli 20 osallistujaa normaalin 6-10 sijaan. Täytyy kyllä sanoa että jos tuo määrä jatkuu niin nyrkkeilystä tuli mulle entinen laji. Ei siitä oikein osannut nauttia siinä hälinässä ja sekoilussa. Sen lisäksi ihmettelen vain miksi minua 25cm lyhyempi ja noin 80kg kevyempi ihminen valitsee minut parikseen. Kun pitäisi lyödä suoria niin mun on lyötävä koukkuja koska pari pelkää niitä lyöntejä ja painaa pistaria mahdollisimman kauas itsestään (=alas). Eipä tuo silleen treeniä haittaa mutta kyllä se vähän ihmetyttää, itse en ehkä menisi vapaaehtoisesti 200cm pitkän ja 210kg painavan nyrkkeilynharrastajan pariksi. Mutta asiasta kukkaruukkuun, olen haaveillut tällaisista nyrkkeilyhanskoista jo pitkään mutten ole raaskinut ostaa koska pärjään noilla halvimmillakin ihan hyvin. Ehkäpä jos joskus iskee motivaatiopula niin voin luvata nuo itselleni palkkioksi jostain tavoitteesta. Toivon kuitenkin ettei sellaista tilannetta pääse tulemaan.

Syömiset ovat olleet lähiaikoina jollain oudolla tapaa vähän hakusessa. Kokoajan tekisi mieli jotain ylimääräistä eikä mistään tule sellaista oloa että ruokahalut olisi tyydytetty. Onhan näitä ollut ennenkin, ainakin kerran kuukaudessa mutta ovat olleet jo pitkän aikaa poissa, ihan kuin vanha ahmimishimo olisi löytänyt tiensä takaisin, onneksi tämä ei sentään johdu heittelevistä mielialoista tai tunteista vaikka ehkä sekin päivä tulee vielä vastaan jolloin ahmimishimo palaa ahdistumisen tai stressin siivittämänä, siihen pitää vain osata varautua ja toivoa että varautuminen auttaa siitä ylipääsemiseen. Voihan se olla että joskus vielä sorrunkin ahmimaan mutta itsepä sitten kärsin seuraavan viikon hirveissä herkkuhimoissa, ihan oikein olisi mulle jos menisin sortumaan. Oikein kunnon rangaistus eikä hetkeen tulisi varmasti ahmittua kun muistaa sen tuskan mitä seuraava viikko tuo tullessaan.

Asiasta taas ihan toiseen. Mulla on ensi tiistaina työhaastattelu! Nyt kaikki pitämään peukkuja että saan työpaikan ja pääsen sen avulla fustraamaan. Johan tässä on lokoisia kodinhengettären päiviä vietetty kohta 5kk, en ole tosin edelleenkään viemässä lapsia hoitoon tai ottamassa täysipäiväistä työtä mutta olisi mukava että pääsisi sillointällöin tuulettamaan päätään aikuisten ihmisten ilmoille ja saisi vähän ylimääräistä rahaa pieniin hemmotteiluihin koko perheelle. 

Kahvakuulailua ja mielipiteitä "laihiksista"

Kävinpä hyväuskoisena kivannäköisen kahvakuulan johdattelemana kokeilemassa kahvakuulatuntia. Heti alkuhetkistä huomasin että ulkonäkö pettää ja kahvakuulailuhan oli ihan aerobista liikuntaa. Hyi yök! No tarpeeseen se tuli kyllä ja sain entistä varmemman viestin kropalta siitä että aerobista kuntoa on kasvatettava roimasti. Vielä kun keksisi siihen sopivan lajin. Koska en saanut itsestäni kuvaa salilla uhrauduin kotona ja viimeisin voimin tärisevin käsin poseerasin meidän 32kg kuulan kanssa teille.

Menee ehkä selittelyksi mutta samalla viikolla toteutuneet raskas kuntonyrkkeily, maksimitestit, voimamiestreenit ja kahvakuulailu ovat hiukan liikaa mun yläkropalle ja selälle. Tunnin jälkeen nimittäin tuli hyvin selkeä olo siitä että nyt ei ole enää yhtään mitään mitä ottaisi lihaksista irti. Oksetti ja kädet tärisi, syke ei meinannut laskea ja niskoja venytellessä meinasi taju lähteä. Huomenna mulla on fustran ohjaustunti ja sen jälkeen pidän hyvällä omallatunnolla täydellisen lepopäivän. 

Sitten päästään aiheeseen joka varmaan jakaa mielipiteitä mutta joista on niin paljon omia huonoja kokemuksia että haluan jakaa ne jos edes joku saattaisi välttää samat tyhmät virheet.

Olen sitä mieltä että kaikilla sairaalloisen ylipainoisilla ihmisillä on niin paljon ongelmia syömisten kanssa että en ikinä milloinkaan suosittele kenellekään mitään "ihmedieettejä", karppausta, pussikuureja jne. Syitä tulee tässä. Jos lähtökohta on se että syöt suruun, iloon, harmistukseen, stressiin ja kaikkiin muihin oloihin ja niiden lisäksi välillä ahmituttaa muuten vain niin mikään "alkusysäys" ei tule kuuloonkaan. Silloin on opetaltava koko homma aivan alusta!

Ensin on lähdettävä omasta motivaatiosta, kun olet valmis laihtumaan mikään ei pysäytä muutosta. Jos lähtökohta on se että "saan syödä ruokaa niin paljoin kun haluan ja jätän vain hiilarit pois ja paino tippuu nopeasti" (karppaus) ei tule ikinä oppimaan miten ihan oikeasti syödään normaalisti, ahmimista on vaikea hallita koska annosmäärillä ei ole niin väliä. Lopputulos: Olet ehkä laihtunut mutta viimeisetkin lihakset ovat kadonneet ja voit syödä entistä vähemmän.

Pussikeittodieettien käyttöön yleisin syy tuntuu olevan se että saa hyvän "sysäyksen" laihdutukseen. Ongelma tässä on se että kun syöt ensin ajan X todella vähän kaloreita ja lopetat homman niin ahmimishimo palaa nopeasti, laitan pääni myös pantiksi että ahmiminen palaa vaikka et edes lopettaisi, sen lisäksi pelkillä pussikeitoilla laihduttaa lihaksensa pois (tämä on kyllä kaikkien nopeiden pudotusten ongelma) ja lopulta taas se massa joka on edes vähän lisännyt kropan kulutusta on poissa ja voi syödä aina vain vähemmän jottei liho

Suosittelisin kaikki kokeilemaan alkuun tällaista: älä laske kaloreita ollenkaan (kuitenkin sen verran että kaloreita on tultava reilusti yli 1500, mieluummin noin 1800, ja nyt puhutaan sairaanloisesta ylipainosta), laita kello hälyyttämään 3-4 tunnin välein ja syö aina kellon soidessa puhdasta ja hyvää ruokaa niin kauan että olo on täysi, kuitenkin vähintään 400g ruokaa kerralla, jos lautasellisen syötyäsi tekee mieli lisää, ota! Näin et sorru välinaposteluihin tai pieniin herkkuihin. Tilanteissa joissa normaalisti alkaisit ahmimaan tunteiden takia lähde liikkumaan, hakkaamaan seinää tai ota kunnon annos terveellistä ruokaa (vaikka kalaa, vihanneksia ja riisiä) ja ahmi itsesi sillä tainnoksiin.

Liikuntaa alkuun maltillisesti varsinkin jos painoa on paljon ja liikuntataustaa vähän. Kuitenkin vaikka 5min päivittäin, kävelyä, vatsalihasliikkeitä, kahvakuulailua, jumppapalloa jne. Kun tuo 5 minuuttia ei tunnu raskaalta lisää toinen 5minuuttia, eli 10 min liikuntaa päivässä. Mulla on liikuntataustaa jonkin verran ja aloitin uimalla 2h noin 5 kertaa viikossa, ei mitään huimaa vauhtia vaan sellaista että sen 2h jaksoi lillutella edestakaisin ja syke on aika matalalla.

En kiinnittänyt alkuun syömisiin mitään huomiota (siis muuta kuin että jätin kaikki rasvaiset, käsitellyt, einekset, sokerit) vaan tein liikunnasta rutiinia. Uskon että jokaiselle tulee sellainen piste vastaan jossa liikunta sujuu rutiinilla ja päässä alkaa nakuttamaan ajatus: "olisihan se kiva laihtua vähän rivakampaa tahtia ruokavalion avulla", sitten ruokavalio kehiin. Tässä vaiheessa tuli kehiin makrojakaumat, hiilarit aamuihin, hiilarit pannaan iltaisin, ylimääräistä hyvälaatuista rasvaa pullosta, lisäravinteet käyttöön ja eläinrasvaisten tuotteiden vähennys, mitä syödä ennen treeniä ja treenin jälkeen jotta rasvanpoltto ja kehittyminen olisi tehokasta jne.

Laitanpa vielä loppuun tämän koska kyselyitä harjoitteluleiristä on tullut niin paljon.

27.10.2012 Hämeenlinnassa harjoitusleiri voimailusta kiinnostuneille naisille. 

Voimanais, strongman fitness©, highland games, otevoimailu...perusesittely kaikista em. lajeista ja mahdollisuus testata lajeja ohjatusti.

Leirin hinta 10€/hlö sis.alv. ja myös pienet eväät.

Ilmoittautumiset 15.10.2012 mennessä osoitteella info@heavyevents.fi