Esimakua farkuista, lisämakua power weekendistä ja fysioterapiaa

Tiedossa paljon asiaa ja kuvia. Aloitellaan vaikka päivän kohokohdasta eli farkut tulivat! Valitettavasti nyt on niin pimeää etä niitä ei saa kunnolla kuvattua mutta huomenna teen sen. Eniten tietenkin jännitti se olisiko farkut sopivat ja olivathan ne, ihan täydellsiet vaikka päällevetäessä ehdin jo tulemaan siihen johtopäätökseen että pienet ovat. Oli hassua kulkea sellainen vaate päällä joka kosketti ihoon niin monesta kohdasta kun on tottunut siihen että yleensä farkut ovat samalla liian löysät, liian kireät ja liian pitkät. Kangaskin oli aivan ihanan pehmeää muttei silti alkanut lököttää mistään vaikka housut ovatkin ihan pintoja myöten menevät. Hassua on mielestäni se että esimerkiksi leikkaukset näyttävät juuri siltä että ne korostaisivat hyviä kohtia ja piilottaisivat huonot vaikka enhän mä osannut sellaisia ajatella. Ekassa kuvassa näkyy nuo ihanat värit hyvin, olen niin onnellinen että uskalsin ottaa pinkit saumat!

Huomenna tosiaan parempia kuvia luvassa mutta tuosta näkyy aika hyvin tuo istuvuus kun yleensä vyötäröllä on makkara ja takapuolen alaosasta alkaa liian löysä osuus. 

Olen vieläkin ihan innoissani viikonlopun Power weekendistä ja tänään sainkin parempilaatuisia kuvia kilpailuista. 

Tässä siis vielä kaikki Strongman fitness kisat kilpailijat, naiset alle 68,2kg ja miehet alle 79,5kg

Kilpailun voittaja Kirsi Järvi 80kg säkin kanssa

Toiseksi sijoittunut Leena Nurminen temmeltää 52kg:n tukin kanssa

Voimanaisten MM kisaajat. Kolme ensimmäistä ovat Suomen edustajat (Niina Jumppanen 2 sija, Alina Leisiö ja Anniina Saine), Kristin Rhodes, USa (sinihousuinen nainen kuvassa) voitti kilpailun

Sitten siihen fysioterapiakäyntiin. Musta tuntuu että saan paljon niiltä reissuilta, opin uutta ja saan hyviä vinkkejä sen lisäksi mun mielestä mun fysioterapeutti on ihan huippu! Siltikin pyörittelen aina reissun jälkeen päässäni niitä juttuja joista on puhuttu, tämän päivän saaliista (niistä negatiivisista jutuista) jäi mieleen lähinnä nämä  "jos tohon riviin laitettais kymmenen ihmistä joilla on samanalinen polvi kun sulla niin puolet niistä ei ees kävelis", "sä oot vähän kun pyörä jonka kaikki ruuveja on löysytetty", "polven suurin ongelma ei taida ees olla nivelrikko vaan jänteet", "eihän siitä varmaan ikinä kivutonta saa mutta toi tila on mahdollista pitää", "jos polveen sattuu vielä keväällä niin mee suoraan yksityiselle ortopedille kun ei noi tk lääkärille sille mitään osaa tehdä/määrätä" ja "ortopedi luultavasti kieltäis sulta hölkkäämisenkin kyykyistä nyt puhumattakaan"

Toisaalta oon ylpeä siitä että lihasmassa ilmeisesti pitää polvea paremmin kasassa mutta onhan se nyt kovin huolestuttavaa silti. Miten mä pystyn tekemään töitä tulevaisuudessa? minkälaisia töitä voin tehdä? voiko polvi vaan napsahtaa kokonaan rikki? Tuli myös mieleen se että eihän mulla tuossa polvessa ole edes pahemmin kipuja eli olisko ne voineet sekoittaa mun kuvauksen tuloksen jonkun toisen kuvaan? Vähän hämmentävää kuulla että muilla joilla on samankaltainen vaiva on paljon kipuja eivätkä pysty liikkumaan saati sitten hölkkäämään. Oli ihan kivaa kuulla sekin että jumppailut on menneet hienosti perille ja ilmeisesti siinäkin osuudessa näkyy se että olen liikkunut paljon sillä asentojen korjaaminen sujuu suht luonnostaan ja liikkeet toimivat hyvin. Täytyy taas tämä ilta käyttää pohtien tulevaisuuden treenitaktiikkaa. Pitäisikö yrittää keskittyä vieläkin enemmän aerobiseen liikuntaan ja keventää salitreeniä vai jatkaa samaan malliin, saan kuitenkin parhaiten purettua turhautumisen ja paineet kunnon treenillä. Nyt onkin sellainen olo että antakaa mulle sadan kilon atlaskivi ja mä heittelen sitä ympäriinsä.