Polvi olikin sitten eri asia. Polvilumpio on ilmeisesti 6 vuotta sitten tapahtuneen kaatuamisen yhteydessä mennyt hiukan sijoiltaan ja sen ja painon kanssa yhteistyössä sinne on tullut nivelrikko. Sain polvelle vahvistavan lääkityksen ja ensi viikolla varailen ajan fysioterapeutille. Mitään sen vaikeampaa ei kuitenkaan onneksi ole. Vaikkakin polven lääkitys aiheuttaa turvotusta ja se taas ei ole mukava juttu kun yrittää seurata tuota painon kehitystä.
Eilinen nyrkkeily olikin aika erikoinen, meitä oli 20 osallistujaa normaalin 6-10 sijaan. Täytyy kyllä sanoa että jos tuo määrä jatkuu niin nyrkkeilystä tuli mulle entinen laji. Ei siitä oikein osannut nauttia siinä hälinässä ja sekoilussa. Sen lisäksi ihmettelen vain miksi minua 25cm lyhyempi ja noin 80kg kevyempi ihminen valitsee minut parikseen. Kun pitäisi lyödä suoria niin mun on lyötävä koukkuja koska pari pelkää niitä lyöntejä ja painaa pistaria mahdollisimman kauas itsestään (=alas). Eipä tuo silleen treeniä haittaa mutta kyllä se vähän ihmetyttää, itse en ehkä menisi vapaaehtoisesti 200cm pitkän ja 210kg painavan nyrkkeilynharrastajan pariksi. Mutta asiasta kukkaruukkuun, olen haaveillut tällaisista nyrkkeilyhanskoista jo pitkään mutten ole raaskinut ostaa koska pärjään noilla halvimmillakin ihan hyvin. Ehkäpä jos joskus iskee motivaatiopula niin voin luvata nuo itselleni palkkioksi jostain tavoitteesta. Toivon kuitenkin ettei sellaista tilannetta pääse tulemaan.
Syömiset ovat olleet lähiaikoina jollain oudolla tapaa vähän hakusessa. Kokoajan tekisi mieli jotain ylimääräistä eikä mistään tule sellaista oloa että ruokahalut olisi tyydytetty. Onhan näitä ollut ennenkin, ainakin kerran kuukaudessa mutta ovat olleet jo pitkän aikaa poissa, ihan kuin vanha ahmimishimo olisi löytänyt tiensä takaisin, onneksi tämä ei sentään johdu heittelevistä mielialoista tai tunteista vaikka ehkä sekin päivä tulee vielä vastaan jolloin ahmimishimo palaa ahdistumisen tai stressin siivittämänä, siihen pitää vain osata varautua ja toivoa että varautuminen auttaa siitä ylipääsemiseen. Voihan se olla että joskus vielä sorrunkin ahmimaan mutta itsepä sitten kärsin seuraavan viikon hirveissä herkkuhimoissa, ihan oikein olisi mulle jos menisin sortumaan. Oikein kunnon rangaistus eikä hetkeen tulisi varmasti ahmittua kun muistaa sen tuskan mitä seuraava viikko tuo tullessaan.
Asiasta taas ihan toiseen. Mulla on ensi tiistaina työhaastattelu! Nyt kaikki pitämään peukkuja että saan työpaikan ja pääsen sen avulla fustraamaan. Johan tässä on lokoisia kodinhengettären päiviä vietetty kohta 5kk, en ole tosin edelleenkään viemässä lapsia hoitoon tai ottamassa täysipäiväistä työtä mutta olisi mukava että pääsisi sillointällöin tuulettamaan päätään aikuisten ihmisten ilmoille ja saisi vähän ylimääräistä rahaa pieniin hemmotteiluihin koko perheelle.











