Pelkoa ja inhoa nivelistä

Jotenkin olen tähän asti pystynyt hyväksymään nilkan vaivat, samoin polven. Niille löytyy looginen syy tai ainakin osasyy painosta. "Uusi" vaiva joka on lapa tai sen toimimattomuus ja ranteet jotka menevät mutkalle taivuttaessa ovat paljon vaikeampia hyväksyä. Tänään illalla yksi hyvin vanha tunne tuli takaisin. Mua ahdistaa ja itkettää se että mulla ei ole hirveää helkkuläjää edessä ja tekisi mieli takoa seinää nyrkeillä, hyppiä tasajalkaa ja huutaa. Luulen että se johtuu siitä että en vaan pysty käsittämään näitä uusia vaivoja. Toki mulla on myös oikeassa lonkassa jotain outoa ja oikea pikkuvarpaalla on ollut puuttunut jo pitkään. Ärsyttää kun en tiedä mistä kaikki johtuu ja uskon kuitenkin että kaikille vaivoille on yksi syy, se vain pitäisi löytää, vielä kun keksisi kuka sen osaisi mulle kertoa.

Kivempaa juttuja tällä viikolla on ollut bootcamp tiistaina, siellä huomasin että pystyn nykyään "hyppäämään" punnerrusasentoon ja sieltä ylös :D huomasin myös reiden ulkoreunalla uutta lihaksen muotoa. Varsin loppukuusta mulle ja miehelle hotellireissun ja hotellissa on päästä testaamaan -110 asteista huonetta. Toivottavasti pääsen myös hierontaan ja pääsiäisen jälkeen kalevalaiselle jäsenkorjaajalle, sitten voikin taas odottaa koulutusviikonloppua jossa pääsee näyttämään osaamistaan kuntosaliohjaamisessa.

Ihmettelin aamulla tuota olkapään asentoa, toisen käsi siis menee vartalon vieressä/päällä ja toinen ulkonee vartalosta. Pyysin miestä katsomaan näkeekö hän jotain eroa ja mies sanoi vielä että mun olkapäät ovat ihan eri mittaiset, en ole tuota itse huomannut mutta tarkemmin tutkittuja toinen tosiaan näyttää pidemmältä, ilmeisesti se roikkuu alempana lavan huonon toiminnan takia. Mutta nyt murheet nurkkaan ja koulukirjojen pariin.