Jännittää ja eläimellistä ehdollistamista.

Kyllähän se olotila parani heti kun nukkui hyvät yöunet ja keskitti ajatuskensa tulevaan. Toisinaan jos on liika aikaa oman päänsä kanssa niin elämästä ei tule yhtään mitään. Onneksi osaan hiljentää aivot ja kuunnella sydäntä.

Tänään olisi tarkoitus mennä kokeilemaan vähän uusia lajeja illemmalla. Saa nähdä otanko lapset mukaan vai vienkö hoitoon. Luulen että treeni onnistuisi vaikka lapset olisivat mukana koska tarkoitus olisi kokeilla lajeja ulkoilmassa, tietenkin sielläkin pitää aina huomioida turvallisuuskysymykset. Viikonloppuna onkin sitten innolla odotettu reissu Leppävirralle ihmettelemään että miltä ne kisatapahtumat oikein vaikuttavat. En ole siis ikinä nähnyt voimailukisoja muualla kuin telkkarissa.

Tässä painon tippuessa ja kunnon kohotessa olen miettinyt että miksi juuri tämä kerta on tuottanut näin paljon tulosta ja miksi elämä on muuttunut täysin. Jotain eroahan on oltava vaikka jokaisella laihdutuskerralla olen ajatellut että nyt mulla on niin hyvä olo ja paino tippuu hyvin ja jaksan hienosti niin nyt tämä onnistuu, ja silti jokaisen kerran jälkeen mietin mikä meni vikaan. Miksi mulle tuli taas yhtäkkiä se hälläväliä ja lopetin koko homman. Luovuttamiseen löytyy monta syytä, toisinaan se oli ahmimiskohtaus joka kesti liian pitkään, toisinaan painon jumittaminen, toisinaan vain kyllästyin ja ajattelin että en pysty jatkamaan tätä loppuun asti. Ajatuksia uudesta elämäntavasta poispäin vei myös "laihdutusleikkauksen" mahdollisuus, kaikenlaiset "ihmedieetit", se että mitään perussairauksia ei ollut ja jaksoinkin tehdä kaikkea suht hyvin.

Tärkeimpiä asioita mitkä saavat mut nyt pysymään siinä mitä olen päättänyt on: Elämäntapa, olen muuttanut elämäntapani täysin ja tiedän että näin voin elää koko loppuelämäni eikä tämä ole mikään tietyn ajanjakson homma jonka voi sitten lopettaa kun olen päässyt tavoitteeseeni.
Maltti: jos jumittaa niin sitten jumittaa. Tärkeintä on että oloni on hyvä ja jatkan liikuntaa ja terveellistä ruokailua. Mitä väliä sillä painolla on jos voin hyvin ja teen sellaisia asioita mistä pidän. Kyllä se sieltä tulee pikkuhiljaa alas ilman kyttäämistäkin. Mulla on ollut jumeja jotka ovat kestäneet yli pari kuukautta ja sen parin kuukauden aikana paino on saattanut käydä viisikin kiloa korkeammalla kuin alin paino. Jostain syystä mun kroppa tekee niin, mitäs sitten ei se ole syy rankaista itseään ja vetää kauheat läjät kaikkea epäterveellistä napaan vaan silloin pitää ennemminkin yrittää tasapainottaa sitä elimistön toimintaa terveellisellä ruoalla.
Päämäärät: ennen mun tärkein päämäärä oli laihtuminen itsessään. Tällä kerralla koko homma lähti siitä että haluan olla terve, jaksaa leikkiä lapsieni kanssa ja pitää huolta kodista. Jonkinlainen "kriisi" tuli siinä vaiheessa kun  painoa oli tippunut sen verran että tämä alkoi olemaan selvä homma. Kunto oli kohonnut niin paljon että jaksoin oikein hyvin kaiken. Onneksi tajusin pistää peliin uudet tavoitteet. Halusin jaksaa vetää kaikki kuntosalini ohjatut tunnit läpi, jaksaa juosta, mahtua pienempii vaatteisiin ja näyttää hyvältä. Noihin olen tässä lähiaikoina lisännyt myös tavoitteen voimasta, kisoista, lihaksista, ja huippukunnosta. En osaa määritellä mikä olisi mun tavoitepaino, ehkä jotain väliltä 69-85, aika iso skaala. Katson sitten myöhemmin sen mukaan miltä olo tuntuu ja miltä näytän, nythän en voi yhtään aavistaa mitä tuolta kaiken läskin alta tulee paljastumaan. Painon tippuminen on nykään aika toissijainen seikka, mulla on ennemminkin "tavoitekunto"
Liikunta: Voitte varmasti kuvitella että liikkuminen ei ollut kovinkaan nautinnollista aluksi. Onneksi alotin uimisesta, siellä vedessä aamuauringon noustessa tuli hyvä olo. Siitä siirtyminen vesijumppaan kävi helposti, samoin uimahallin kuntosali alkoi vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta paikalta ja löysinkin sieltä lempihommani. Lopulta aloin kaipaamaan jotain enemmän ja siirryin "paremmalle" salille. Hetken päästä kaipasin yhä enemmän koska aerobinen treeni on aina ollut vähän siellä ei niin mukavien juttujen alueella. Päädyin siis salille jossa on myös ohjattuja tunteja. Lopulta olin kokeillut kaikkea ja sieltä tosiaan löytyi minulle mieluisia liikuntamuotoja. Kaikille varmaan löytyy se oma juttu liikunnassakin. Itse en tee mitään sellaista mistä en pidä, vaikkakin olen kokeillut myös sellaisia juttuja. Mistä voisin muuten tietää tykkäänkö vaiko en.

En voi ymmärtää miten olen ollut joskus niin tyhmä ja lapsellinen että olen kuvitellut että laihtuminen on se tärkein asia ja millään muulla ei ole väliä. Olen elänyt viikkoja pelkillä kofeiinipillereillä ja kananmunilla, elänyt pelkillä laihdutusvalmisteilla, ollut viikon syömättä ja ahminut parissa päivässä kahden viikon kalorit. Syönyt pelkästään öisin jne jne. Näiden päätteksi vielä ihmetellyt miksi paino nousee kun lopetan. Tottakai se nousee jos olen kituuttanut itsestäni kaiken sen lihaksen pois joka on ennen kuluttanut edes vähän niitä ylimääräisiä kaloreita, sen lisäksi aktiivisuustaso on laskenut taukoamatta, tottakai koska en ole syönyt juuri mitään ja lopulta tavalliset kotityötkin kävivät "työstä" saati sitten että olisin jaksanut liikkua mitään ylimääräistä. Kovasti olin kuitenkin kaikkien dieettien aikana sitä mieltä että olen todella energinen ja jaksan paremmin kuin ennen kun nyt elän terveellisesti. Tämän hetken olotilan perusteella voin sanoa että silloin minulla ei ollut mitään tietoa siitä miltä hyvä olo oikeasti tuntuu. Harmittaa nähdä kun muut tekevät samoja virheitä. Minäkin olin joskus vain normaalipainon ylärajoilla, tässä en olisi jos en olisi keksinyt kaikenlaisia tyhmyyksiä joilla sekoittaa koko elimistö. Kyse ei ole hitaasta aineenvaihdunnasta, sairaudesta, perintötekojöisä, ajanpuutteesta, allergioista tai mistään muustakaan kuin siitä että olen itse tehnyt ne virheet jotka ovat saaneet elimistön toimimaan väärin ja ihan itse olen opettanut aivoille sen että mitään elimistön signaaleja ei tarvitse kuunnella ja sen jälkeen toimitaan erittäin vahvojen mielihalujen perässä. Nykyään olen yrittänyt opetella siihen että jos tulee "himo" syön kunnon ruokaa, jos himo jatkuu syön lisää kunnon ruokaa. Vähän samalla tyylillä kuin Pavlovin koirat alkoivat kuolaamaan kellon soidessa. Minä yritän ehdollistamalla opettaa elimistöä toimimaan oikein (tämä taisi nyt olla toinen kerta kun vertaan itseäni koiraan, ehkä mussa sitten on jotain eläimellistä)