Päivä 4

Nyt sitten yöllä alan postailemaan kun uni ei enää tule, nukuin 20-24 välisen ajan, heräsin kurkkukipuun ja nyt ei nukuta.

Eilinen paikallaanolo ja huonot syömiset saivat aivan kammottavan laiskistumisen päälle tälle päivälle. Ekaa kertaa koko "uuden elämän" aikana ei tehnyt mieli lähteä treenaamaan vaikka kyseessä oli voimamiestreenit joista on tullut nyrkkeilyn lisäksi yksi kohokohta viikkoihin. Treenitkin menivät vähän penkin alle. Tosin on mainittava että kävelin oman ennätysmatkan säkin kanssa ja huomasin ison muutoksen vatsalihaksissa, nyt niistä oli oikeasti apua nostossa. Olen pyrkinyt aina nukkumaanmennessä, telkkaria katsellessa ja lapsia nukuttaessa makaamaan lattialla selälläni ja vetämään napaa kohti selkärankaa ja ihan vain pitämään niitä lihaksia jännittyneinä. Ikinä en ole minkään muun lihaksen kanssa huomannut näin huomattavaa eroa näin lyhyessä ajassa. Mikä kertoo tietenkin vain siitä kuinka huonossa kunnossa nuo syvät vatsalihakset ovat olleet. Toinen positiivinen asia on että sin 270kg nostettua merimieskävelykehikolla (eli yksinkertaisesti niskan takana kannateltava poikkipuu josta roikkuu painoja).

Tämän päivän syömiset (en saanut kaloreita laskettua mutta jossain 200 tienoilla mennään)

Aamupala: puuro, mansikoita, rejuustoa
Lounas: tomaatti, kurkku, ananas, fetajuusto, tomaattitäytteinen kalatasku
Välipala: 2xomena, 2xproteiinipatukka (ennen ja jälkeen treenien)
Päivällinen:  itse tehty guacamole, jauheliha, tomaatti, kurkku, fetajuusto, pähkinät

Yhteensä: noin 2000kcal

Toivotaan että tämä parin päivän velttous johtuu pienestä flunssan poikasesta joka tänään illalla alkoi ilmoittaa itsestään kurkkukipuna. Kävin ottamassa samantien vähän lisää vitamiineja ja sinkkiä. Glutamiinikin tekisi varmasti hyvää, nyt vain treenin jälkeen on vielä suurempi todennäköisyys sairastua kun vastustuskyky on madaltunut seuraavat 72 tuntia.

Aloin tänään miettimän miksi nyt on taas niin kovin vaikeaa päästä siihen tavoiteoloon, yleensä se on käynyt huomattavasti helpommin ja alkaa itseänikin ärsyttämään tämä ruikuttaminen. Ehkä tässä on nyt taas yksi niistä "käännöskohdista" jos luovutan päädyn varmasti takaisin lähtöpisteeseen, onneksi luovuttaminen ei ole edes käynyt mielessä mutta tunnistan tämän tilanteen alkuajoilta. Liekö pää vai kroppa kun taistelee muutosta vastaan. Onneksi saan ensi tiistaina ihanan puhelun joka varmasti auttaa taas jatkamaan reippaampana, kerron sitten myöhemmin lisää aiheesta life coaching.