Päivän läpi päässä kulkenut teema oli harrastukset vs lastenhoito. Elämässä tuntuisi tulevan kokoajan lisää asioita joiden takia tarvitsen lapsille hoitoa sillointällöin Noin kerran viikossa muutaman tunnin, toisinaan pari kertaa viikossa niin että toinen hoidontarve saattaa olla vaikka 5-6 tuntia ja toinen 1-2 tuntia. En ole tottunut jättämään lapsia kovinkaan paljon hoitoon, sen lisäksi tuntuu että kukaan ei halua lapsia hoitoon ihan siitä ilosta että saa viettää aikaa heidän kanssaan vaan ennemminkin siksi että se on velvollisuus tai haluavat auttaa minua. Ehkä tämän tunteen voi laittaa tuon alakuloisuuden piikkiin. Harmittaa kuitenkin jättää lapset hoitoon koska silloin mietin kokoajan poissaollessani että väsyttävätkö lapset hoitajansa tai tuhoavatko paikkoja.
Outoa kyllä olen myös aika yksin tämän koko projektin kanssa. Ympärillä on todella paljon ihmisiä joiden kanssa voin keskustella laihdutuksesta ja jotka tukevat minua mutta silti olen todella yksin sen takia että itse tunnen ettei kukaan oikein ymmärrä kunnolla (teiniys jäänyt päälle). Ensinnäkin varmasti sen takia että olen aina ollut vähän erilainen ajatusmaailmaltani ja toisaalta en tunne kunnolla ketään joka olisi ollut kanssani samanlaisessa tilanteessa. Mulle on erittäin tärkeää löytää se oma polku josta olen todella varma. Haluan tietää mitä haluan. Sen lisäksi haluan olla hyvä jossain, tähän asti olen ollut vähän hyvä aika monessa asiassa mutta se oma juttu on ihan hakoteillä, sellainen asia mikä tulee minulta luonnostaan täydellisesti. Varmaan monella mun ikäisellä on samankaltaisia ajatuksia ja sitä omaa tietä vielä etsitään silti tuntuu että se mun juttu on todella hyvässä piilossa. Pakkohan jokaisella on oltava "se juttu" asia jossa on parempi kuin kukaan muu.
Anteeksi vuodatus, huomenna taas paremmissa fiiliksissä <3 (Ps:syömiset on menneet tänään oikein hyvin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti