keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Fysioterapiaa

Tänään oli sitten se maaginen käynti fysioterapeutilla. Ei mennyt ihan nappiin, ainakaan ne uutiset joita kuulin. Ilmeisesti kaikki on saanut alkunsa jo lapsuudessa, en ollut sairaalloisen ylipainoinen mutta liian painava kuitenkin (oli muuten mielenkiintoista nähdä oma painokehitys) siitä johtuen silloin kuin nivelten olisi pitänyt kehittyä lopullisesti ne eivät ole kehittyneet kunnolla. Tästä päästään siihen kun reväytin akillesjänteeni noin 14-15 vuotiaana se oli paketissa muutaman kuukauden ja sen jälkeen ei tullut mitään neuvoja sen hoidosta, tämän takia akillesjänne on täysin liikkumaton (toisinsanoen nilkka ei taivu kävellessä ollenkaan). Seuraavaksi päästäänkin lukioaikaiseen polvivammaan josta kuluma on lähtenyt kehittymään. Fysioterapeutti suositteli voimamieslajien lopettamsita, kovaa salitreeniä taas suositteli jatkamaan koska salilla on peilejä joista voin katsoa oikean asennon ja pystyn keskittymään paremmin oikeanlaiseen suoritukseen. Polvitukea pitäisi käyttää aina esim lapsien kanssa leikkiessä ja kaupassakäydessä koska silloin en keskity jalan toimintaan. Pääsen fyosioterapiaan ainakin pari kertaa vielä ja saan kotiläksyjä jotta heikot kohdat kehittyisivät oikeaan suuntaan.
Jos tästä nyt jotain hyvää haluaa etsiä niin toivottavasti saan tuon vamman myötä irtisanoa itseni käymältäni salilta ja siirtyä paremmalle.


Onneksi tänään oli nyrkkeilypäivä. Toin nyrkkeilyn päätteeksi lapset päättivät järjestää noin 10 min karjumis shown kuntosalin kahvilassa, kahden lapsen kanssa kulkeminen salikamat olalla on niiiiiiiin herkkua..

Minäpä lähden tästä suorittamaan päivittäisi jumppia ja yritän tulla paremmalle tuulelle :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti