tiistai 6. marraskuuta 2012

Life coaching, aivopesu ja hyvä olo

Tänään oli taas life coaching päivä, menin rauhalliseen paikkaan juttelemaan puhelimessa. Olin valmiiksi ihan jännittynyt jotenkin päässä pingotti normaalia enemmän. Olin eilisestä asti miettinyt kovasti miksi muiden mielipiteet, eleet ja ilmeet saavat mut käymään läpi tulevia ja menneitä keskusteluita yhä uudelleen ja uudelleen ja analysoimaan pienimmänkin äänensävyn tai otsanrypistyksen. En keksinyt siihen itsekseni vastausta kuten en myöskään siihen miksi syömiset aiheuttavat niin järkyttävän isot päänvaivat. Tuntuu että olen sinkoillut jo pitkään ympäriinsä syömisten suhteen ja mikään ei ole tuntunut hyvältä en ole pystynyt luottamaan että tekisin mitään oikein enkä ole tiennyt mitä pitää muuttaa. Onneksi olen tavannut ihmisen joka pystyy paukuttamaan munkin päähän järkeä, puhelun aikana suht nopeasti pääsin itsekin siihen lopputulokseen että koska mun ruokavalio on joskus toiminut oikein hyvin niin minun on vain siirryttävä takaisin niihin keinoihin joita käytin silloin kun ruokavalion aloitin ja paino tippui reippaammin. Tästä päivästä asti tämä nainen kaivaa puntarin ruokakaapin pohjalta ja jatkaa hyväksi havaittua toimintaa, kaiken suusta alas menevän punnitsemista. Sen lisäksi pienet "myönnytykset" lähtevät pois, ei enää jugurttia jossa on rasvaa 1,5% vaan 0% sama asia raejuuston suhteen ja muut juustot saavatkin poistua ruokavaliosta. Sen lisäksi tiukennan hihnaa myös lihojen rasvojen kanssa, muistan ottaa rasvaa pullosta ja uskon siihen että kun teen kaiken oikein niin tämähän toimii. Päälimmäisenä mielessäni on ollut jo pitkään vain suuri epäilys ja epäluulo ruokavaliota kohtaan, miksi onnistuisin jos en luota siihen mitä teen? Puhelun jälkeen oli jotenkin hämmentävän positiivinen olo joka jatkuu onneksi edelleen, ihan samanlainen olo kuin tosi hyvän nyrkkeilytreenin jälkeen. Tiedän että pystyn tähän ja tiedän ongelmakohdat ja ennenkaikkea tiedän mitä niille ongelmakohdille pitää tehdä. Sen lisäksi aion lopettaa muiden mielipiteistä välittämisen ja niistä stressaamisen.

Syömisten lisäksi sain myös välähdyksen siitä miksi rakastan liikuntaa niin paljon. Salilla treenin aikana ja kuntonyrkkeilessä on ainoat hetket kun tunnen olevani jossain ihan oikeasti hyvä, sen lisäksi treenin aikana en analysoi muita taukoamatta vaan voin olla vain oma itseni enkä välitä ympärillä olevien ihmisetn mielipiteistä. Tämä taas johtuu luultavasti siitä että ensimmäiset kerrat salilla, uimahallissa ja ryhmäliikuntatunneilla olivat niin kamalat ja olin aivan kauhuissani siitä mitä muut ajattelevat että opin vain ignoraamaan kaikki muut paitsi itseni ja sen mitä teen. Ekoilla kerroillahan hoin päässäni oikeastaan koko ajan että "keään ei kiinnosta mitä teet, kaikki ajattelevat että hyvä että tuokin liikkuu, kukaan ei tuijota" jne ja taas kerran päästään siihen että olen onnistunut ilmeisesti aivopesemään oman pääni sellaiseksi että se mikä sille on normaalia muulloin (muiden analysointi) unohtuukin treenin ajaksi.

Huomenna mua odottaa ensimmäinen käynti fysioterapiassa, saa nähdä mitä sanovat tuosta polvesta..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti