maanantai 19. marraskuuta 2012

Hiljaiseloa ja odottelua (jälleen kerran)

Olin lauantaina illan/yön töissä ja tänään alkaa onneksi olemaan hiukan ihmismäisempi olo. Jalat olivat aika turvoksissa 8h reippaasta kävelystä töissä ja taas ravintola-alan tauottomuus iski vastaan kun oli jo tottunut siihen varastotöiden ihanaan rytmiin ja ennenkaikkea taukoihin. Töissä oli kuitenkin erittäin mukavaa ja jalatkin vaivasivat vasta kun pääsin kotiin sänkyyn köllöttelemään, työillan aikana ehkä alaselkä otti eniten itseensä siitä kyykkäämisestä lautaspino toisessa kädessä mutta onneksi senkin pystyi ottamaan treenin kannalta. Toki palautuminen on taas vähän huonoa koska vuoron aikana ei tullut syötyä mitään enkä sitten alkanut myöskään keskellä yötä syöpöttelemään ja aamulla tuli nukuttua niin pitkään että aamupala jäi välistä.

Odottelusta piti kertoa myös, odotan niitä Nomon farkkuja saapuvaksi, odotan ensi viikonlopun Power weekendiä Hämeenlinnassa (voimanaisten mm kisat, ja ensimmäistä kertaa strongman ja strongwoman fitness kisat), odottelen myös tilausta voimapuodilta, tilailin tuohon polveen sellaista intialaista Boswelliaa ja omega3 pillereitä niiden lisäksi otan kuurin glukosamiinia ja msm:ää tuon oman lääkkeen lisäksi, saa nähdä mitä käy mutta pakko yrittää keksiä jotain koska polvi tuntuu vaivaavan vähän enemmän kuin ennen. Mun suhtautuminen tuohon polveen on vähän hassu, toisinaan en harmittele tai ajattele koko asiaa ollenkaan eikä tunnu siltä että se vaikuttaisi mitenkään ja toisinaan meinaa iskeä paniikki sen kanssa. Mitä jos se ei tuosta yhtään vetristy voinko edes opiskella liikunnanohjaajaksi jos polvessa on nivelrikko, mitä jos se vaan pahenee, laitetaanko mulle tekonivel vai joudunko leikkaukseen, mitä jos polvessa vaan napsahtaa joku poikki kesken treenin? Mulla on vielä kaksi fysioterapiakäyntiä mutta sen jälkeen olen ilmeisesti omillani, olisi kyllä ihan mukava jos sitä seurailtaisiin tai jos mulle edes kerrottaisiin mitä se nivelrikko käytännössä tarkoittaa ja mistä pitää huolestua tai mennä lääkäriin.

Toivottavasti farkut saapuvat ennen ensi viikonloppua niin saan ne jalkaan sinne Hämeenlinnaan ja edes puolet vaatetusongelmasta on poissa.

Tällainen kuva tuli muuten vastaan netin syövereissä, tarkoittaahan se sitä että mä oon nyt laiha ja voin syödä mitä haluan? (tänään oli taas kehno päivä syömisen suhteen, sisältö on ihan hyvä mutta pää huutaa lupaa lopettaa syömisen kokonaan, saisko jostain pillereitä jotka sisältää kaiken tarvittavan?)



Ihan uteliaisuuttani haluisin kysellä vielä että kuinka monella lukijalla painonhallinnassa/laihduttamisessa/elämäntapamuutoksessa on selkeästi se vahvempi osuus (minulla liikunta) ja heikompi (minulle ruokailu) ja kumpi se on? ja lisäkysymyksenä miten olette saaneet puoliskot tasapainoon jos olette siinä onnistuneet?

12 kommenttia:

  1. No on todellakin paljon helpompaa käydä salilla kuin olla syömättä :D
    Jos liikunnalla laihtuis niin mä olisin tosi hoikka, mutta kun ei. Aika osuva sanonta toi Abs are made in the kitchen!
    http://media-cache-ec2.pinterest.com/upload/217580225717368070_b7UT7wxI_b.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks mä en haaveile hienoista vatsalihaksista :D Pitäisköhän mun alkaa ihan tosissaan etsimään jotain vaihtoehtoa tohon syömiseen :)

      Poista
  2. Itse en juurikaan liiku, väkisin pari kertaa viikossa raahaudun salille/lenkille, vaikka ei kiinnosta yhtään :D ruokavalio taas pysyy mielestäni todella hyvin kunnossa, olen nyt laihduttanut melkein pelkästään ruokavaliolla 3kk:ssa 10kg, vaikka en todellakaan ole lopettanut syömistä, mietin vain ruokia enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä sen taas näkee: ruokavalio on se tärkeämpi :)

      Poista
    2. Voih, mkin voisin haluta laihtua vaan miettimällä ruokia enemmän :D Tosin siihen menee jo 24/7 eli taas kerran lisää tunteja mun vuorokausiin jostain. Mun olis helppo olla tosi pienillä kaloreilla mutta näköjään lähes mahdotonta tasapainotella sellaisella ruokavaliolla jolla tulokset kasvais, lihakset pysyisi ja olisi hyvä treenatakkin.

      Tosi hienosti sulla tippunut paino! Mulla lähtenyt parhaillaan 5kg kuussa ja olin silloin siihen kovin tyytymätön, koskahan sitä oppii :D

      Poista
    3. Kotiin ei kannata ostaa mitään ylimääräistä.. ei haittaa vaikka "sortuu" syömään muutaman porkkanan tai omenan ;D ja toiseksi syön aamulla ja lounaalla itseni melkein ähkyyn, niin ei juurikaan ole illasta enää nälkä.. joskus tuntuu että ei saa kaloreita täyteen, niin syön kourallisen pähkinöitä.. toimii! Ja tärkeimpänä: älä mieti liikaa ruokia!!! Syön joka päivä lounaaksi normaalia ruokaa, silloinkin vaikka tarjolla on perunamuusia ja kalapuikkoja. Ei kannata tehdä syömisestä liian hankalaa ;) Ja sinulla, kun liikut paljon, luonnollisesti energiantarve on suurempi kuin minulla, joten saat syödä vielä huolettomammin, kunhan perusraaka-aineet ovat järkeviä. Tsemppiä!

      - E

      Poista
    4. Mä stressaan ruoasta ihan älyttömästi se siinä kait on suurin ongelma koska sisällössä ei ole vikaa kotiin ei osteta herkkuja, eineksia, nopeita hiilareita, makeutusaineita, eläinrasvoja jne. Ilmeisesti syön vain ihan liikaa sitä terveellistä ruokaa :D

      Poista
    5. Niinä päivinä, jolloin olet täällä listannut syömäsi ruuat ja kalorit, ei ole näyttänyt siltä, että söisit liikaa - jos jotain niin liian vähän. Mutta tietty, jos muina päivinä syöt paljon enemmän...
      Mulla tuli mitta täyteen kalorien laskemisen kanssa just sen takia, että silloin on pakko ajatella ruokaa niin paljon, mistä seuraa jatkuva nälkä ja mieliteko. Tai jos vaikka jo klo 18 oli koko päivän kalorit syötynä niin heti alkoi ahdistaa, että mitä jos vielä tulee nälkä, eikä saakaan syödä - ja ihan varmastihan se nälkä tuli, kun sitä koko ajan pelkäsi. Piti siis sanomani, että kalorien laskeminen ei ainakaan auta tuohon jatkuvaan ruuan ajattelemiseen.
      Tässä muuten hyvä juttu, kandee lukee:
      http://www.fit.fi/kayttajat/teija/2500kcal-paivassa

      Poista
    6. Kyllähän mä noita päivittäin laskeskelen, en vaan jaksa tänne merkkailla kun syön aina lähes samalla tavalla. Eilisiltaisen hepulin jälkeen päätin että tää pitää vähän taukoa treeneistä ja saan sillä aikaa noi sapuskat kuntoon, ei näköjään keskittymiskyky riitä siihen että sais treenit ja ruoat sujumaan samaan aikaan. Katotaan sit viikon treenitauon jälkeen et olisko syömiset silloin jo paremmalla mallilla vai pitääkö pitää toinenkin viikko taukoa, ehkä opettelen myös pitämään sen herkkupäivän.

      Poista
  3. Minulle vaikeampaa on ehdottomasti myös tuo ruokapuoli. Opettelenkin siihen, että mietin ensin miksi syön, koska en todellakaan syö aina nälkään. Pitkä on taival sen suhteen, että ruokaan pystyy suhtautumaan "vain" ruokana, ei tunteidensäätelykeinona tms. Liikunta taas sujuu hyvin, kun on vihdoin löytänyt ne omat lajit. :)

    Helinäkeiju81

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva etten oo ainoa. Mitkä sun lajit on? Mä niin vihaan ruokaa ja lopetan syömisen (ja alan teiniksi jälleen :D)

      Poista
    2. Olen löytänyt pitkän hiljaiselon jälkeen kuntosalin. On se vaan niin mukavaa, kun saa ähkiä painojen kanssa ja puristaa itsestä kaikki, mikä vaan irti lähtee :). Täytyy muuten tässä välissä kiittää blogista, sinäkin kun olet hurahtanut kuntosaliharjoitteluun. Saan sinusta paljon motivaatiota, kiitos siis siitä.

      Kuntosalin lisäksi käyn kerran viikossa uimassa, zumbassa ja lihaskuntojumpassa. Näiden lisäksi kävelylenkkeilen koiran ja vaunujen kera. Näillä lenkeillä ei juuri syke nouse, mutta liikuntaahan ne kuitenkin on :). Saanpahan ainakin raitista ilmaa muuten niin sisäpainotteisen liikunnan lisäksi.

      Poista