Kenkähaaste

Tulipa sitten äitin kanssa kengät puheeksi ja päädyttiin (tai äiti päätyi) sellaiseen haastehommaan. mun pitää painaa helmikuuhun mennessä 100kg, eli -25kg ja hän ostaa mulle nämä kengät

Ei mahdotonta mutta erittäin haastavaa suorittaa fiksusti. Onneksi olen kuitenkin saanut hölkkä/juoksukärpäsen pistoksen ja nuo kengät huutaa mulle ja pystyn jo näkemään ne kenkähyllyssä.

Tästä saa taas kerran hienon aasinsillan toiseen asiaan. Olenpa pohtinut että mihin on kadonnut se ihminen joka luulin olevani. Ennen mua ei vaatteet, kynnet, kengät jne kiinnostanut kakkaakaan. Olen tosin aina tykännyt meikata ja laittaa hiuksia mutta sellaista hypetystä ei ole ollut eikä varsinkaan parina viimeisenä vuonna. Nykytilanne taas on se että ripsien- ja kynsienpidennykset on oltava, hiustenpidennyksetkin olisi ihanat mutten jaksa hoitaa niitä tarpeeksi. Toistaiseksi en kyllä haaveile myöskään mistään sikakalliista vaatteista mutta vaatteetkin ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin ikinä ennen. Varsinaisesti käsistä on lähtenyt tuo kenkäasia, mulle alkaa vihdoin mahtumaan kaikki ihanat kengät ja varsinkin nuo ylläolevat saavat sydämen pompottelemaan ylimääräisiä lyöntejä.

Sovittiin äitin kanssa myös että saan uudet Nomo farkut kun olen "tavoitepainossa" joka olisi kehonkoostumusmittauksen mukaan 85kg alimmalla suositetulla rasvaprosentilla. Eihän sitä ikinä tiedä mihin tämä koostumus tästä muuttuu mutta toivottavasti ei ainakaan löysemmäksi.

Onneks mulla on maailman kannustavin mies (sarkasmia) ARGH!!! (mä kuulema vaan bloggaan kengistä kokoajan kun olen 10 min istunut tässä kirjoittamassa)