Voimaliluajeja vaihteeksi

Eilinen ei sitten mennyt ihan nappiin, ensin fysioterapeutti kertoi mitä kaikkea on vialla, lapset saivat hepulin kun lähdettiin nyrkkeilyn hoitopaikasta ja kaikenlisäksi olin unohtanut lompakon sinne hoitopaikkaan. Tänään pääsin kuitenkin onnekseni lähtemään Hämeenlinnaan treeneihin. Mun ensimmäiset lajitreenit sitten sen kun sain ihan ikioman treeniohjelman. 

Kroppa olisi ehkä kaivannut jo vähän välipäivää mutta pää ei, onneksi lähdin koska nyt on taas mukavan rento olo. 

Treenit: 

5x5 tukinnosto maasta, kolme ekaa kierrosta 52kg ja kaksi viimeistä 47kg

(sain luistaa merimieskävelystä palautumattomien jalkojen takia)

3x16mx80kg säkki, tein vielä yhden ylimääräisen 8m matkan ja tämä sujui muutenkin hämmentävän hyvin.

3x32mx55kg per käsi farmarikävely, tämä olikin sitten vähän tuskaa kun käsistä lähti nahat (ts. mun kädet on edelleen liian herkät)

Tässä välissä pujottelin reippaasti traktorinrenkaan läpi, tulin erittäin sotkuiseksi ja meinasin jäädä sinne väliin jumiin kiitos hehtaariahterin. Matkalle renkaan läpi johti halu päästä käsiksi kevyimpiin grippereihin jotka olivat hyvässä jemmassa koska ilmeisesti kukaan muu ei tarvitse niitä :D 

Nyt onneksi jalat ovat paljon paremmat kuin aamulla, vuorossa vielä yksi satsi fysioterapeutin määräämää kotijumppaan, sitä on siis neljä kertaa päivässä. Pitäisi myös venytellä kunnolla mutta saa nähdä siirtyykö huomiselle. 

Seuraavana projektina mulla on keksiä itselleni aerobinen laji josta pystyn edes vähän nauttimaan. Oloa helpotti todella paljon se että ilmeisesti mun vastenmielisyys lähes kaikkia aerobisia juttuja kohtaan juontaa juurensa siitä että nilkat eivät toimi oikein (varsinkaan vasen) ja siksi esim kävely, pyöräily, sauvakävely jne tuntuu todella ikävältä jaloissa ja varsinkin lantiolla ja alaselässä. Tästä on mukavampi lähteä kuulostelemaan sitä jalkojen toimintaa ja sitä jos joku auttaisi asiaan ja saattaisin joskus oppia nauttimaan vaikka kävelystä. Tällä hetkellä hölkkääminen tuntuu parhaimmalta, sekin siitä syystä että nilkan tarvitsee taipua/liikkua siinä huomattavasti vähemmän kuin kävellessä. 

Mulla alkaa olemaan kohta sellainen aika käsillä että olen aika tyytyväinen kropan malliin, vatsasta vielä makkaraa pois ja sitten vain pienemmäksi mutta nykyään löytyy selvästi enemmän muotoja kun alkuun olin lähinnä pallo tukkien varassa ja uimakellukkeet käsissä. Jos olisin alusta asti pystynyt tiukkailemaan taukoamatta syömisten suhteen olisin varmasti jo paljon paremmassa jamassa, onneksi tuosta ajatuksesta juuri olen aina saanut voiman jatkaa. Alkuun tärkein ajatus oli se että jos olisin vaan hoitanut homman loppuun aikoja sitten mulla ei olisi enää turhaa painoa päänvaivana ja tällä kertaa päätin että minä olen se joka onnistuu enkä se joka jää jälkeen niistä onnistujista. Valitettavasti jälkeen on jääty mutta toisaalta olen löytänyt liikunnan ilon ja päässyt eroon ahmimishimosta liikunnan avulla. Uskon siihen että jos olisin nuorempana onnistunut laihduttamaan olisin "laihaläski" tai lihonut takaisin. Nyt saatan jäädä hieman ylipainoiseksi mutta olenpa löytänyt liikunnan ja edes suht fiksun ruokavalion merkityksen