Tänään on ollut erittäin raskas päivä ja sittenhän se kävi taas, söin herkkuja jotta pää ei halkeaisi. Olen yrittänyt tässä miettiä miksi niin kävi, olisi kovin helppoa keksiä tekosyitä, lapset olivat erittäin hyviä esimerkkejä uhmaikäisistä, en saanut kahvia, pidin kaksi välipäivää salilta putkeen ja mun pää ei kestä välipäiviä. Päädyin kuitenkin siihen että turha mun on etsiä tekosyitä mistään söin koska en ollut tarpeeksi vahva ppysymään erossa herkuista. Vielä syödessäkin pysähdyin monta kertaa miettimään että haluanko tätä oikeasti ja tekeekö mun edes mieli herkkuja. Ei tehnyt mieli, oli vaan pakko syödä keksi toisen jälkeen ilman mitään ideaa. Noh nyt sitten huomasin että onkin taas mun lemppariaika kuukaudesta, täytyy laittaa nyt tämä päivämäärä ylös niin osaan sitten odottaa taas tätä himoa kuukauden päästä ja toivottavasti suhtautua siihen vähän paremmin. Onhan sekin hyvä tekosyy ahmia kaikkea kuraa ilman että ne "herkut" edes maistuu hyvältä.
Pistänpä tähän vielä "häpeänpaalun" söin noin 6 tosi sokerista ja rasvaista keksiä, saman verran jugurttisuklaapaloja ja ehkä 7 juustotikkua. Eniten tässä ihmetyttää se miksi edes jatkoin syömistä siinä vaiheessa kun totesin että eihän tämä ole edes hyvää.
Toivottavasti saan tänään kaivettua ne mun "edistyskuvat" toiselta koneelta niin voin ottaa uudet, nyt jos koskaan kaipaa vähän jotain piristystä. Alavatsakin on ihan tulessa ja olen erittäin huonolla tuulella ja koko loppuperhehän siitä joutuu kärsimään :( Onneksi tämä tietää sitä että muutaman päivän päästä paino laskee vähän kun turvotus lähtee. Turvotuksesta tulikin mieleen että kesällä olen viimeksi käyttänyt sellaisia farkkuja joista maha tursusi yli ja jotka piti väkisin tunkea päälle. Eilen laitoin ne päälle ja nousivat paljon ylemmäs kuin ennen ja menivät kiinni kiltisti ja ilman mitään makkaroita <3 Ja kuitenkaan paino ei mielestäni ole laskenut ollenkaan sitten viimeisen käyttökerran.
Älä ole liian ankara itsellesi. Sattuuhan noita :)
VastaaPoistaNimenomaan, älä ole liian ankara itsellesi. Minua on auttanut paljon seuraava teos: Syö mitä mielesi tekee (Teemu Ollikainen, WSOY 2012). Suosittelen tutustumaan, jos kokee syömisen kanssa olevan jotain ongelmia.
VastaaPoistaHelinäkeiju81
Täytyy kyllä vähän ankara olla koska jostain syystä varsinkin tänään mun päässä on pyörinyt kauhea mielikuva siitä kuinka lipsun takaisin vanhaan. Tulee kylmänväreitä ajatuksestakin koska en nää itteäni enää edes yrittämässä uudelleenn jos lihoisin takas 160 kiloiseksi.
VastaaPoistaHei, mä luin ton saman kirjan just viikonloppuna!
VastaaPoistaPoustaan tänään blogiin juttua siitä, joten sanon tässä vain lyhyesti, että kyllä, olen samaa mieltä, että siitä vois olla apua ja kannattaa se lukea joka tapauksessa :)
Täytyy siis alkaa metsästämään sitä kirjaa :) Yleensähän kaiken suositellun esteenä on se että en pysty vielä kunnolla ennakoimaan mikä laukaisee ahmimisen ja siksi en halua "lipsua". Täytyykin kurkkiasun blogi tänään erityisen tarkasti jos vähän hahmottais mistä on kyse :)
PoistaMä sain sen ihan kirjastosta, kun jaksoin odottaa puoli vuotta tai jotain... Mulla ei ollut kiire sen kanssa.
VastaaPoistaMut ei se mitään mansikoita maksakaan, esim täällä: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510386324
Toihan vaikutti oikeesti hyvältä :) Täytyykin harkita joska laittais ostoslistalle
PoistaLueskelen täällä näitä siun juttuja. Ja laitoinpa tilaukseen tuon kirjankin.
VastaaPoista